Kirjailija ja runoilija Heli Laaksonen pohtii lähtevänsä Turun kirjamessujen sijaan Limingan pöllöfestivaaleille.
Kyseessä on osin kannanotto muun muassa tekoälyhuumaa ja kirjailijoiden heikentynyttä asemaa kohtaan.
Laaksonen on esiintynyt messuilla vuosittain yli 25 vuoden ajan. Hän alleviivaa, ettei kritiikki kohdistu kirjamessuihin.
– Ajattelin, että voisin myös mennä kuuntelemaan, mitä pöllöistä sanotaan. Enhän minä tiedä pöllöistä juuri mitään. Ehkä pidän keskenäni kansainväliset pöllöfestivaalit, Laaksonen naurahtaa pirtsakkaan tapaansa.
Laaksonen kuvailee tätä hetkeä murrosaikana. Äänikirja-alustat maksavat kirjailijoille vain roposia.
Laaksonen ihmettelee, miksi tekoälyä käytetään juuri siinä, missä ihminen on vahvimmillaan; taiteessa.
– Musiikissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa yritetään näyttää, mitä on ihmisen sisäpuolella. Minun sisäpuolellani on tällaista, onko sinunkin – ja tällä tavalla taiteen, katsojan ja kuulijan vuorovaikutus toimii, hän kuvailee.
Urso ja kojamo
Valos, eli Laaksosen viimeinen osa luontoaiheista trilogiaa julkaistiin maanantaina. Hän itse tituleeraa niitä kaunotietoluontokirjoiksi eli ne ovat runollisia esitelmiä.
Totutusta poiketen trilogian runot on kirjoitettu yleiskielellä.
– Kun kirjoitan omia runoja, ne ovat omasta päästä, oman elämän vierestä ja omista havainnoista. Tähän trilogiaan halusin kirjoittaa runoja, joissa on faktapohja, jotta lukija myös oppisi.
Murteen vaihtaminen yleiskieleen ei tuottanut Laaksoselle haasteita.
– Yleiskielellä on omat hyvät puolensa, esimerkiksi ei tarvitse ollenkaan miettiä sitä, kun täysijärkiset näitä kuitenkin lukee, että tuleeko siinä jokin kielihankaluus.
Uusiin sanoihin Laaksonen törmäsi itsekin uusinta Valos-kirjaansa kirjoittaessaan. Hän mainitsee urson, joka on Kanadan puupiikkisika, ja kojamon, jolla tarkoitetaan uroslohta.
Kuuden metrin luontopolku
Heli Laaksonen tunnetaan runoistaan, mutta nykyään hän kantaa myös luonto- ja ympäristöneuvojan titteliä. Hän kertoo nauttivansa lajien tunnistamisesta, luonnossa kulkemisesta ja kiertotalouden ajattelemisesta.
– Toisaalta taas rakastan sitäkin, jos en tunne tai tiedä, koska sitten voi oppia.
Luonto- ja ympäristöneuvojan opinnot saivat sysäyksen korona-aikana, jolloin esiintymistyöt jäivät tauolle.
Uudessa ammatissaan hän on järjestänyt muun muassa kuuden metrin luontopolkuja, joissa liikutaan hitaasti, ryömitään maastossa ja tehdään havaintoja luupin läpi esimerkiksi sammaleesta.
Videolla Heli Laaksonen kertoo, miten löytää luonnosta ihmeitä.
Laaksonen tunnustautuu umpisyksyihmiseksi. Syksyisin lahon määrä lisääntyy, mutta liike lahossa jatkuu. Esimerkiksi hyönteiset viihtyvät lahopuussa mielellään.
Hän kehottaa kulkijaa katsomaan hämärtyvässä metsässä lehtien kuvioita, muotoja ja reikiä puunrungoilla.
– On paljon sellaista suloista ja mielenkiintoista, mistä voi ottaa selvää ja haltioitua. Kaamokselle ei voi mitään, joten ei kannata tuijottaa pimeyteen, vaan katsoa sinne, missä on valoa ja väriä.
