Suden tappamia poroja on löytynyt tänä kesänä useissa saamelaisalueen paliskunnissa. Susi on poromiehen painajainen: se tappaa lyhyessä ajassa paljon poroja, eikä sitä kovin helposti saa kiinni lumettomana aikana.
Pahin tilanne on Koillis-Inarissa sijaitsevassa Muddusjärven paliskunnassa, jossa suden tappamia poroja on löytynyt jo yli 120. Paliskunnan alueella pyörii tiettävästi yksi susi.
– Kyllähän se on vaikeaa, kun susi tappaa niin paljon ja hyvät porot menevät hukkaan. Päivittäin porojen luona ajaessa löytyy uusia raatoja. Tämä on ihan mahdotonta hommaa, kertoo poroisäntä Osmo Seurujärvi.
Yksi susi on ollut riesana myös Länsi-Inarissa Sallivaaran paliskunnassa. Se livahti sisään poroaitaukseen, kun poroja koottiin vasanmerkitystä varten ja tappoi parissa päivässä lähes 20 poroa.
Paliskunnan poroisäntä Iisko-Henrik Näkkäläjärvi kertoo, ettei sutta ole nähty enää pariin viikkoon, mutta hän uskoo sen yhä kulkevan poroelon sisällä.
– Kyllä sitä pelkää, kun sulanmaan aikaan tulee susi. Se on pahin peto – susi ei edes syö, pelkästään tappaa.
Riistakeskus: Susien määrä on lisääntynyt vuosien saatossa
Iisko-Henrik Näkkäläjärven mukaan sudet ovat lisääntyneet viime vuosina pohjoisimmissa paliskunnissa. Susi tappoi poroja heidän paliskunnassaan myös viime kesän vasanmerkkuun aikaan. Viimekesäinen susi ei kuitenkaan jäänyt Sallivaaran alueelle, vaan jatkoi matkaa pohjoisemmas.
– Niitä on nyt ollut joka vuosi. Tämä asia ei ratkea ennen kuin susia karsitaan. Ne lisääntyvät niin paljon, että niiden kanssa tulee vielä vaikeuksia, hän huokaisee.
Riistakeskuksen mukaan susikanta on kasvanut koko Suomessa ja myös poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ulkopuolella alkoi viime talvena kiintiömetsätys, mikä tasasi susikannan vahvistumista. Poronhoitoalueella kiintiömetsästystä ei ole, vaan pyyntiluvat myönnetään vahinkojen perusteeella.
Poronhoitoalueella tutkittujen susien dna on tuntematon, ja siksi niiden epäillään tulleen Venäjältä, kertoo Suomen riistakeskuksen suurpetosuunnittelija Kai-Eerik Nyholm. Venäjältä tulleiden susien määrä on lisääntynyt viime vuosina, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa.
– Vaikka poronhoitoalueelta ammutaan vuosittain merkittävä määrä susia vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla, uusia susia tulee alueelle kevään ja alkukesän aikana merkittäviä määriä. Tämä saa aikaan suuria porovahinkoja kesän aikana, ja ilmiö on jatkunut jo pidemmän aikaa.
Sudenpyynti on haastavaa
Muddusjärven ja Sallivaaran paliskunnat ovat saaneet poikkeusluvan sudenpyyntiä varten ja metsästys on käynnissä.
Sudenpyyntiin Muddusjärvellä on osallistunut myös naapuripaliskuntien poromiehiä, mutta ongelmana Osmo Seurujärven mielestä on liian vaikeaksi tehty pyynti.
– Vain kymmenen henkeä saa metsästää yhtä aikaa, eikä metsästyskoiraa saa käyttää. Pitäisi olla lupa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, hän sanoo.
Poikkeuslupa vanhenee kuukauden jälkeen, jolloin se tulee hakea ja maksaa uudestaan.
Kai-Eerik Nyholm ymmärtää poronhoitajien huolen siitä, miten hankalaa sudenpyynti on. Hänen mukaan viranomaisten tulisikin nyt miettiä, miten sudenpyyntiä voisi tehostaa sulanmaan aikaan, ennen suurempien vahinkojen sattumista.
– Vaikka vahinkoperusteinen poikkeuslupa sallii hyvin laajan kirjon kiellettyjä pyyntimenetelmiä, niin itse pyynti erämaisilla alueilla on todella haastavaa. Sudet liikkuvat hyvin aktiivisesti, jopa kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa, kertoo Nyholm.
Petovahingot maksavat satoja tuhansia euroja valtiolle
Tässä vaiheessa Inarin kunnan paliskuntien susivahinkojen summaksi on arvioitu yhteensä miltei 258 000 euroa. Taloudellisen tappion lisäksi susi aiheuttaa poronhoitajille lisätyötä, poronraatojen etsiminen vie paljon aikaa ja polttoainetta.
– Kyllä se on ikävää poromiehelle, kun se tappaa porot mistä pitäisi saada lihaa ja rahaa. Kyllähän siitä saa jonkinlaisen korvauksen, mutta se on aika vähän, jos vertaa hyvään poronvaatimeen, joka kantaa vasoja monta vuotta, Seurujärvi ajattelee.
Muddusjärven paliskunta on pyytänyt myös viranomaisilta virka-apua sudenpyyntiin, mutta apua ei ollut mahdollista antaa.
– Minä mietinkin, että kuuluuko se heidän työhönsä, mutta valtio kuitenkin maksaa petovahingot. Tämä susi alkaa olla kallis eläin, Seurujärvi pohtii.
