Hanki narskuu lumikenkien alla. Yritämme silti liikkua hiljaa, sillä etsimme metsoja.
Seuraamme Lapin valoisassa aamuyössä Eric Rauniota, joka hiihtää edellä metsäsuksilla. Metsähakkuita suunnitteleva metsäasiantuntija Raunio kartoittaa keväisin vapun jälkeen metsojen soidinpaikkoja.
Toimivat soitimet huomioidaan metsätaloudessa. Yksinkertaistettuna metsää hakataan niiden alueelta vähemmän kuin tyypillisesti talousmetsästä.
20 hehtaarin kokoisen soitimen keskuksen eli parittelupaikan alueella ei tehdä uudistushakkuita eli avohakkuita. Muutaman sadan hehtaarin kokoista soidinaluetta hakataan enemmän, mutta rajatusti.
– Kun mennään soidinkeskuksen ulkopuolelle, soidinalueelle, siellä voidaan rajoitetusti tehdä uudistushakkuita, mutta siihen on tiukat rajat, Raunio sanoo.
Soidintarkastuksia jopa 250 vuodessa
Tarvomme ylös kukkulalle kohti mahdollisen soitimen keskusta.
Hiki virtaa, sillä lunta on toukokuusta huolimatta puolisen metriä, ja ajoittain lumikengät uppoavat hangen läpi. Maassa näkyy metsojen ulosteita, mutta muita merkkejä linnuista ei näy.
Jos soivia metsoja ei havaita, alue on tarkastettava kahtena seuraavana keväänä uudelleen.
Koko Suomessa Metsähallitus tekee keväisin 150–250 metson soidintarkastusta keliolosuhteista riippuen.
Ilmoituksia metson soitimen havainnoista tulee niin yleisöltä kuin Metsähallituksen työntekijöiltä.
Metsästäjät myös suojelevat metsäkanalintuja
Metsäkanalinnut, teeret, riekot, pyyt, ja metsot ovat tärkeitä monille suomalaisille. Se ilmenee Taistelevat metsot -maalauksen ja Popedan Ukkometso -kappaleen lisäksi myös yksityisten maanomistajien harjoittamassa metsätaloudessa.
Suojelujärjestö Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen kertoo, että monet metsänomistajat ottavat huomioon kanalinnut esimerkiksi säästämällä aluskasvillisuutta, josta kanalinnut saavat suojaa ja ravintoa.
– Usein kanalinnut ovat metsänomistajille tärkeitä lajeja siitäkin syystä, että ne ovat riistalajeja, Toivanen sanoo.
Vapaaehtoiset tekevät laskentoja
Myös Luonnonvarakeskuksen julkaisemat metsäkanalintujen laskennat ovat mahdollisia pitkälti metsästysseurojen vapaaehtoistyön avulla.
Toisaalta Birdlifessa ollaan huolissaan siitä, että metsästysajat ovat viime vuosina pidentyneet, vaikka metsästys ei olekaan ensisijainen syy kanalintujen pitkäaikaiselle vähentymiselle.
Metsätalous on pirstonut elinympäristöjä
Tarkkailemme kukkulan laella noin tunnin verran, ja metsäasiantuntijamme hiipii suksilla myös lähiseuduilla. Alueella ei kuitenkaan näy kiimaisia, voimiaan mitteleviä metsokukkoja tai muita merkkejä soitimesta puhumattakaan sen keskuksesta.
Joko täällä ei ole soidinaluetta tai soidin on jo ohi tältä keväältä. Metsässä ei pitäisi olla metsojen kannalta vikaa, sinne on jätetty runsaasti eri ikäisiä puita.
Näin ei ole kaikkialla.
Metsäkanalintujen määrää alettiin mitata 1960-luvulla ja niiden kannat laskivat rajusti 1980-luvulle saakka muun muassa metsätalouden ja metsäojitusten vuoksi.
– Monien metsälintujen suurin taantuminen tapahtui jo avohakkuumetsätalouteen siirryttäessä, Birdlifen Toivanen kertoo.
Vaihtelua on paljon niin alueellisesti kuin lajien välillä. Esimerkiksi riekko on kärsinyt paljon.
– Riekko on kärsinyt soiden ojituksista aikanaan, ja riekolta on kadonnut elinympäristöjä, Metsähallituksen ympäristöasiantuntija Tuuli Koivistoinen kertoo.
Sekä riekko että pyy on vuonna 2019 luokiteltu vaarantuneeksi. Riekko on käytännössä katoamassa eteläisestä Suomesta. Riekkoa uhkaa myös ilmastonmuutos, mutta toisaalta tuntureilla riekkokanta voi hyvin.
”Toisin kuin väitetään, kanalintujen kannat eivät ole laskusuunnassa”
Viime vuosikymmeninä metsojen ja teerien määrä on pysynyt koko maan mittapuulla vakaana, vaikka vuosittaista vaihtelua on runsaasti.
Tällä hetkellä metso on elinvoimainen laji, samoin myös teeri. Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Antti Siira toteaa, että metso ei ole harvinainen näky metsissä.
– Toisin kuin varsin yleisesti eri yhteyksissä väitetään, kanalintujen kannat eivät ole laskusuunnassa ja lintujen määrä ei ole Suomessa laskenut mihinkään murto-osaan aiemmasta, Siira sanoo.
Birdlifen suojeluasiantuntija Toivanen on eri linjoilla muutoksesta.
– Metson ja teeren kannat ovat huippuvuosinakin jääneet vain murto-osaan viimeisiin, 1980-luvun taitteessa olleisiin huippuihin verrattuna, hän sanoo.
Asian selvittämistä tosin vaikeuttaa se, että metsäkanalintujen määrää mittaava laskentatapa vaihtui 80-luvun lopussa.
Merkin Lapin metsokannan elinvoimaisuudesta voi nähdä esimerkiksi lappilaisella maantiellä. Paluumatkalla ajaessamme Rovaniemen kylien kuoppaisilla teillä näemme yllättäen kaksi harmaata lintua. Ne ovat koppeloita eli naarasmetsoja.
Niiden kuvaaminen onnistuu auton sisältä, sillä koppelot eivät ymmärrä pelätä autoa, mutta ihmistä ne pelkäävät.