Pirkanmaalla Pälkäneellä sijaitsevan Syrjänharjun rinteen metsikössä kulkija saattaa hätkähtää, kun maastosta pilkistää esiin metallisia tutkimusputken päitä.
Alueelta löytyy myös muutamia kaivoja. Kyse on konkurssiin menneen Tavase oy:n pohjavesitutkimusrakenteista.
Pälkäneen seurakunta ja yksityiset maanomistajat jatkavat sinnikkäästi oikeustoimia yhtiötä vastaan.
Vireillä on valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, koska yhtiö on jättänyt tutkimusputkia kiinteistöjen maastoon.
Kiistellyn pohjavesihankkeen yhtiön konkurssipesä on jättänyt seurakunnan ja yksittäisten ihmisten maille jopa 60 metriin maanpinnan alle ulottuvia tutkimusputkia sekä muutamia kaivoja, vaikka niiden sijoituslupa on oikeuden päätöksellä rauennut ja ne olisi pitänyt poistaa.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee, että keväisen konkurssin takia rakenteille ei ole enää selkeää omistajaa tai vastuutahoa. Yle ei tavoittanut Tavasen pesänhoitajaa.
– Meillä on viritteillä valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle siitä, kuka nämä ottaa pois täältä vai jäävätkö ne tänne metsään, pohtii Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen seisoessaan maastoon jätetyn kaivon vieressä.
Paikan viereen on jätetty myös kaivuujätteet.
Pälkäneen seurakunta on sitoutunut kirkon ympäristöohjelmaan ja luonnonsuojeluun.
Tämänkin takia Kemppainen katsoo suruissaan harjun rinteeseen, jonne on jäänyt hankeyhtiön toiminnan jälkiä, selvästi erottuvia tutkimusrakenteita.
Akaan, Kangasalan, Lempäälän, Tampereen, Valkeakosken ja Vesilahden kuntien vuonna 2002 perustama Tavase käytti hankkeeseen yli 10 miljoonaa euroa, josta suurin osa oli velkarahoitusta.
Tavasessa tarkoituksena oli tekopohjaveden imeyttäminen Kangasalan ja Pälkäneen harjuihin poikkeusolojen vedensaannin turvaamiseksi.
Yhtiö rakensi vuosien 1994–2014 välillä 168 havaintoputkea ja 7 kaivoa Kangasalan ja Pälkäneen alueille osana tekopohjavesihanketta.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi maaliskuussa 2024 vesilain mukaisen lupahakemuksen, mikä kaatoi koko hankkeen.
Seurakunta ei alun perin antanut lupaa tutkimuksille alueellaan – putket tulivat silti
Kirkkoherra Jari Kemppaisen mukaan hanke oli aktiivinen jo 2000-luvun alussa, kun hän aloitti työnsä Pälkäneellä.
– Jo ensimmäisenä vuonna asia oli seurakunnan hallintoelimissä käsittelyssä, jolloin seurakunta ei antanut lupaa putkien laittamiseen mailleen.
Putket ja kaivot tulivat kuitenkin seurakunnan maille, kun silloinen ely-keskus myönsi niille luvan.
Kun korkein hallinto-oikeus torppasi luvan, yhtiö poisti rakenteista kuitenkin vain maanpäälliset osat, muutaman prosentin.
Rakenteita ei poistettu lainkaan niiltä kiinteistöiltä, jotka vaativat rakenteiden poistamista mailtaan myös pinnan alta, eikä vain maisemointia.
Pälkäneläisille maanomistajille maksetut korvaukset ovat olleet mitättömät verrattuna hankkeesta aiheutuneisiin haittoihin.
Yhtiö ei ole maksanut korvauksia vuoden 2008 jälkeen tehdyistä tutkimuksista ja käyttöoikeuksista.
Tutkimuksista aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi se oli tallettanut vain 21 000 euroa vakuuksia.
Jos oikeus katsoo, että putket on poistettava, voi urakka pahimmassa tapauksessa langeta seurakunnan ja muiden maanomistajien kontolle.
– Aikoinaan, kun tuli oikeuden päätös, että vettä ei voi täältä tuottaa, Tavase lupasi, että nämä poistetaan ja tilat ennallistetaan. Sittemmin yhtiöstä tai sen omistajakunnista ei ole ollut mitään yhteyttä meihin, kirkkoherra sanoo.
Tulevaisuudessa vastuu maanomistajalla?
Pälkäneen kunnan tekninen johtaja Harri Apell suhtautuu asiaan varovaisemmin kuin seurakunta.
Loput tutkimusputket yhtiö poisti tai täytti hiekalla ja soralla viranomaisten suositusten mukaisesti.
Jos maastosta paljastuu myöhemmin tutkimusputkien tiimoilta vaarallisia rakenteita tai sortumia, vastuu jää todennäköisesti maanomistajalle.
– Kyllähän vastuu käsittääkseni jää maanomistajalle. Niillähän ei ole enää muuta omistajaa, Apell toteaa.
Hän ei välttämättä usko, että niistä tulee kunnalle tai muille maanomistajille merkittävää haittaa. Tosin hän toteaa varovaisesti, että on vaikea sanoa, mikä tilanne on kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua.
Soralla ja hiekalla täytetyt maahan jätetyt putket ovat maan tapa
Kunnan ympäristötarkastaja Elina Heinonen on ollut mukana valvomassa ennallistamistyötä kunnan mailla viime kesänä.
Putkien jättäminen maahan täytettyinä on silloisesta ely-keskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta saadun asiantuntijanäkemyksen perusteella vakiintunut tapa.
– Me menemme viranomaisten lausuntojen ja asiantuntijoiden kokemuksen perusteella, Heinonen sanoo.
Kunnan virkamiehet puhuvat aiheesta varovaisin sanankääntein. He ovat tulleet mukaan vasta hankkeen loppuvaiheessa ja toimivat viranomaisten hyväksymien ohjeiden mukaan.
Suurimmat tappiot konkurssista tulivat Tampereelle ja tamperelaisille veronmaksajille.
Tampereen kaupunginvaltuuston käsittelyssä keväällä 2024 vahvistettiin, että kaupungille koitui hankkeesta yli seitsemän miljoonan euron suorat taloudelliset menetykset.
