Yliopistotutkija Saara Marttilan mukaan satoja euroja maksavat sairastumisriskeistä kertovat testit eivät voita perinteistä mittanauhaa.
Sairauksien riskitekijöiden kattavaan määrittelemiseen riittävät perinteiset mittanauha ja henkilövaaka.
Tämä tieto käy ilmi Tampereen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin epigeneettisten kellojen eli biologista ikää mittaavien testien ennustavuutta. Kellot mittaavat sairastumisriskejä eli vanhenemisen merkkejä kehossa.
Kuluttajille mullistavina markkinoidut mittaukset eivät kuitenkaan kerro mitään, mitä ei vaa’alla ja mittanauhallakin voisi mitata, tutkimuksen vetäjä, yliopistotutkija Saara Marttila kertoo.
– Epigeneettiset kellot ovat hyviä tieteellisen tutkimuksen työkaluja, mutta en näe, että ne tarjoaisivat kuluttajille mitään uutta.
Ero ”mullistavien” ja perinteisten mittausten tulosten välillä on Marttilan mukaan vain kustannuksissa: siinä missä vyötärönympärys on mahdollista mitata kotikonstein, maksaa epigeneettiset mittaukset satoja euroja kerralta.
Oma todellinen ikä selviää kotikonstein
Perinteisiin mittauksiin kuuluvat vyötärön- ja lantionympärys, painoindeksi eli BMI, ruokailutottumukset, liikunnan määrä sekä esimerkiksi tupakoinnin ja alkoholin käytön arviointi, Saara Marttila luettelee.
Kaiken, mitä terveydestä ja sairastumisriskeistä tarvitsee tietää, tulee ilmi näillä mittauksilla.
– Siitä on monesta lähteestä hyvin näyttöä, että perinteisiä mittoja yhdistelevä malli erottelee sitä, kuka sairastuu ja kuka ei. Kritiikkiä saanut painoindeksikin on väestötasolla edelleen hyvä sairastumisen ennustaja.
Yliopistotutkija Marttilan mukaan monelle omaan terveyteen liittyvälle mittaamiselle ja optimoinnille on tyypillistä, että uusi trendi saadaan kuulostamaan mahdollisimman tärkeältä.
Biologisen iän mittauksetkin saadaan näyttämään kuluttajan silmissä tieteellisemmältä, kun niiden kerrotaan auttavan ymmärtämään vanhentumista sekä paljastamaan ihmisen todellisen iän, Marttila kuvailee.
– Itseäni ärsyttää mainostuksen kieli, jossa mittaukset puetaan yleisen hyvinvoinnin ja terveyden kaapuun. Epigeneettisten kellojen tulokset eivät ole suorasanaisia.
Keski-ikäiset lankeavat terveyspuheeseen helpoiten
Tampereen yliopiston tutkimuksessa mukana olleet ihmiset olivat keski-ikäisiä. Saara Marttila ajattelee, että nuoret tavallista terveemmät keski-ikäiset ovat todennäköisimmin niitä, jotka kiinnostuvat moderneista sairastumisriskien mittareista.
– Jo lähtökohtaisesti terveet keski-ikäiset ihmiset ehkä kokevat, että epigeneettisistä mittauksista olisi hyötyä, kun perinteiset mitat ovat heillä jo vihreällä. Näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että heillä erityisesti nämä mittarit toimisivat.
Videolla Saara Marttila kertoo, miksi kalliit biologisen iän mittaukset eivät ole olennaisia:
Marttila vertaa ilmiötä älykelloihin ja -sormuksiin. Tutkimusten perusteella hyvinvointia mittaavia älylaitteitta käyttävät enemmän jo valmiiksi terveemmän ja paremmin toimeentulevat ihmiset.
Kaikenlainen terveyspuhe ja vanhenemisen hidastaminen herättävät kuitenkin ihmisten mielenkiinnon – kyllähän sitä haluaa olla terve, Marttila kommentoi.
Lisäksi biologinen mittaus voi kuulostaa hienommalta ja tieteellisemmältä, kuin painoindeksit ja sairastumisriskit.
– Periaatteessa biologisesta iästä ei tarvitse tietää mitään, sen voi jättää huoletta tutkijoille. Virallisilla terveyssuosituksilla pääsee todella pitkälle, Marttila kertoo.
