Poronhoitajalle hirvaan kuoleminen erityisesti syksyllä on aina suuri menetys.
Muddusjärven paliskunnan poroisäntä Osmo Seurujärvi löytää vuosittain jonkun poroistaan takertuneena ihmisten jättämiin roskiin.
Niin kävi tänäkin syksynä – hänen lapsensa poro oli sotkeutunut ihmisen jättämään rysään, eli suureen kalapyydykseen ja jäänyt siihen kiinni useaksi päiväksi.
Poro oli pakko lopettaa. Se ei enää toipunut tapahtuman jälkeen.
Se oli vieläpä sellainen hieno kirjakkohirvas, että kyllä se on iso menetys.
Seurujärven mukaan porolla oli GPS-panta, joka tavallisesti lähettää ilmoituksen puhelimeen, jos poro ei ole liikkunut pitkään aikaan.
Seurujärvi arvelee poron tarttuneen ensiksi naruun, jonka varassa se pääsi liikkumaan sen verran, ettei ilmoitusta siksi tullut.
Seurujärvi kertoo tällaisen olevan valitettavan yleistä. Tänä syksynä tämä oli jo toinen tapaus hänen poroilleen.
– Varmaan on monesti niin, etteivät ne edes löydy, hän arvelee.
Seurujärven mukaan ihmiset useimmiten korvaavat esimerkiksi omien maahan jätettyjen verkkojensa vuoksi menetetyt porot.
Huolimattomuus voi aiheuttaa korvausvelvollisuuden
Vahingonkorvausoikeuteen erikoistunut oikeustieteen tohtori Sampo Mielityinen kertoo tämänkaltaisen tilanteen olevan kinkkinen korvausvelvollisuuden osalta.
Mielityisen mukaan jätelaki on asiassa yksinkertainen: ympäristöön ei saa jättää jätettä tai hylätä ylipäätään esineitä sillä tavalla, että siitä voisi aiheutua eläimen loukkaantumisen vaara.
– Jos olet rikkonut jäte- ja roskaamiskieltoa, niin se automaattisesti melko lailla tarkoittaa, että olet aiheuttanut huolimattomuudella vahingon, Mielityinen selventää.
Mielityisen mukaan huolimattomuudella on myös suuri merkitys, kun tulkitaan vahingonkorvauslakia. Huolimattomuudeksi voisi tulkita esimerkiksi tilanteen, jossa ollaan selkeästi poikettu kalaverkkojen tavanomaisesta kuivattamisesta.
– Vaikka esimerkiksi kalaverkko olisi yksityisellä maalla, ja siihen sotkeutuu poro ja se joudutaan lopettamaan, on kalaverkon omistaja mitä todennäköisimmin korvausvelvollinen menetetystä porosta, Mielityinen kertoo.
Kuitenkaan hänen mukaansa vastuu vahingonkorvauksesta ei ole yksinkertainen ja jokainen tapaus täytyy kohdallaan käsitellä.
Kuuntele tarkemmin toimittajan ja Mielityisen keskustelu tästä:
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja: Yksikin poro on liikaa
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmen mukaan olisi tarve valistaa ihmisiä enemmän, jotta tulevaisuudessa tällaisilta tapahtumilta voitaisiin välttyä.
– Ihmisten olisi syytä keräillä kaikenlaiset roskat ja välineet luonnosta pois, hän painottaa.
Roskaamisesta luonnossa keskustellaan julkisesti vuosittain. Silti osa ihmisistä jättää yhä roskia maastoon ja ympäristöön.
Nurmi sanoo, että ihmisille pitää kertoa paremmin, miten pitää toimia kohdatessaan eläimen, joka kärsii tällaisesta tilanteesta.
– Kun rykimäaika lähestyy ja porot alkavat kelomaan sarviaan, riski sotkeutumiselle on normaalia suurempi tässä vaiheessa vuoden kiertoa, hän painottaa.
Hanna Nurmen mielestä on hyvä, että ihmiset ilmoittavat tällaisista tapauksista myös Paliskuntain yhdistykseen.
Kuuntele tästä Hanna Nurmen haastattelu:
Aina poroa ei tarvitse lopettaa roskiin juuttumisen seurauksena
Myös ivalolaisen poronhoitaja Johanna Alatorvisen perhe löysi poron, joka oli sotkeutunut verkkoon ja sen naruihin.
– Kalaverkko naruineen oli tarttunut poron sarviin varmaan jossain rannalla, kertoo Alatorvinen.
Hän kertoo, että poron kiinni saaminen oli vaikeaa. Myös roskien irrottaminen sarvista oli työlästä. Hänenkään perheelleen tällaiset tilanteet eivät ole kovin harvinaisia.
– Tämä oli toinen tänä kesänä. Toinen poroista oli tarttunut sarvista sähköpaimeneen, joka oli myös rikkonut poron ihon pannan ympäriltä, Alatorvinen kertoo.
Myös Alatorvinen korostaa, että ihmisten on tärkeää ilmoittaa, jos he näkevät poron, jonka sarviin on tarttunut naru tai muuta tavaraa.
– Tässä tapauksessa monet ilmoittivat, kun olivat nähneet poron tienlaidassa, Alatorvinen iloitsee.
Alatorvisen perheen löytämä poro pääsi jatkamaan matkaansa vapaana roskista.
