Valkoposkihanhen ja merimetson metsästys on syyskuun alusta alkaen mahdollista tietyissä olosuhteissa.
Valkoposkihanhi ja merimetso luetaan syyskuun alusta alkaen riistalajeiksi, joita voidaan suojametsästää tietyissä olosuhteissa.
– Suojametsästys on kansanomainen termi, jolla tarkoitetaan poikkeusta lintujen rauhoitukseen, sanoo Kaakkois-Suomen vs. riistapäällikkö Lauri Peippo Suomen riistakeskuksesta.
Lakimuutos on tehty, sillä valkoposkihanhet ja merimetsot ovat aiheuttaneet haittaa maataloudelle ja kalastukselle.
Varsinkin valkoposkihanhen metsästys on herättänyt Peipon mukaan metsästäjissä kiinnostusta. Valkoposkihanhi muuttaa tuhatpäisissä parvissa, ja varsinkin metsästyksen alussa saaliit voivat olla Peipon mukaan isoja.
– Hanhet kuitenkin oppivat nopeasti välttämään alueita, joilla niitä metsästetään. Näin päästään suojametsästyksen tavoitteeseen, joka on kriittisten viljelysten suojaaminen.
Valkoposkihanhelle tai merimetsolle ei ole saaliskiintiöitä, mutta ammutuista linnuista tulee tehdä ilmoitus Suomen riistakeskukselle.
Vain tuotantopelloilta
Valkoposkihanhia saa metsästää vain pelloilta, joilla kasvatetaan satoa myyntiin tai tuotantoeläinten rehuksi. Pellolla tai sen yllä on oltava vähintään viisi valkoposkihanhea sillä hetkellä, kun niitä aletaan ampua.
Käytännössä metsästäjien on keskusteltava viljelijöiden kanssa siitä, miltä pelloilta hanhia voi ampua, Peippo sanoo. Hanhille tulee olla tarjolla myös peltoja, joilla niitä ei metsästetä.
Valkoposkihanhien suojametsästys on mahdollista ympäri vuoden, eli myös kevätmuuton aikaan huhti-toukokuussa. Peipon mukaan metsästys tulee suunnitella siten, että se ei haittaa samaan aikaan pesiviä tai muuttavia rauhoitettuja lintuja.
– Lähtökohtaisesti on katsottu, että normaali metsästys, jossa ammutaan yksittäisiä laukauksia, ei aiheuta haittaa muille linnuille.
Harkintaa metsästykseen
Merimetson metsästys on sallittua 300 metrin etäisyydellä kalanpyydyksestä elokuun alusta helmikuun loppuun.
Kalanpyydyksen ei tarvitse olla ammattimaisessa pyynnissä tai edes pitkäaikaisesti vedessä. Metsästäjä voi siis periaatteessa heittää katiskan veteen ja jäädä viereen odottelemaan merimetsoja.
Laki mahdollistaa teoriassa myös valkoposkihanhen suojametsästyksessä esimerkiksi hanhipillien ja kaaveiden, eli houkutustekohanhien, käytön.
– Toivon, että metsästäjät kuitenkin huomioivat, miksi tämä laki on säädetty ja mitä sillä tavoitellaan. Kyseessä on poikkeus metsästyslain nojalla eikä niinkään vapaa metsästys, Peippo sanoo.
