Viranomainen ei ole tutkinut metsäyhtiö Versowoodin hakkuista mahdollisesti aiheutuneita vahinkoja pyynnöistä huolimatta.
Yle kertoi viime viikolla Miia Jatulin mökkipihan muuttumisesta paksuksi jääkentäksi Pälkäneellä. Hän uskoo, että jäätyminen johtui metsäyhtiö Versowoodin hakkuista.
Yhtiö kiistää jäätymisen johtuneen hakkuista, ja uskoo, että syynä on viime talvena yleiseksi muodostunut paannejää.
Jatuli otti helmikuussa yhteyttä lupa- ja valvontavirastoon (LVV), kun hänen mökkitonttinsa Kukkiajärven rannalla oli jäätynyt 150 neliömetrin alueelta, paikoin jäätä oli jopa puolen metrin paksuudelta. Tontin lisäksi Jatulin mökki kärsi vahingoista.
Viranomainen lupasi tulla paikan päälle tekemään katselmusta. Vielä nyt elokuussakaan sitä ei ole tehty.
– Asia jäi hautumaan talvella, ja nyt se on hautautunut muiden asioiden alle, kertoo vesitalousasiantuntija Elina Häikiö lupa- ja valvontavirastosta.
Häikiö kertoo tunteneensa piston sydämessään, kun huomasi Ylen uutisen Miia Jatulin tapauksesta.
Virastolla ei ole tietoa puron nykytilasta. Jatulin mukaan hakkuujätteet olivat tukkineet luonnontilaisen puron, ja siksi puro jäätyi viime talvena ensimmäistä kertaa.
LVV ei jaa sanktioita
Miia Jatulin tapaus on jäänyt jumiin myös siksi, että lainsäädäntö ei anna viranomaiselle työkaluja puuttua asiaan.
Lupa- ja valvontavirasto ei pysty puuttumaan pienvesien äärellä tehtäviin avohakkuisiin, kertoo Elina Häikiö.
Lähes ainoana sääntelyjärjestelmänä ovat vapaaehtoiset metsäsertifikaatit, joissa määrätään, että pienvesien varteen jätetään vähintään viiden metrin muokkaamaton suojavyöhyke. Sekään ei ole Häikiön mielestä riittävä.
Lupa- ja valvontaviraston vesilain valvontaviranomainen ei voi antaa määräyksiä tai sanktioita, vaikka avohakkuu aiheuttaisi vahinkoja naapurikiinteistölle. Valvojalla on hallinnollinen ohjaus ja neuvonta, mutta se ei tee valituskelpoisia päätöksiä.
– Tämä Pälkäneen tapaus on enemmänkin kahdenkeskinen riita-asia. Siinä pitää käytännössä lähteä käräjille, Häikiö sanoo.
Jos kyseessä olisi vakava ympäristön turmeleminen, virasto voisi tehdä tutkintapyynnön poliisille.
Vesilaissa on kuitenkin pykälä, jonka mukaan noron luonnontilaa ei saa vaarantaa. Se tarkoittaa kuitenkin vain uoman fyysistä muuttamista esimerkiksi kaivamalla, patoamalla tai perkaamalla.
– Vesilaki katsoo fyysistä uomaa, metsälaki lähiympäristöä.
Laissa noro ja puro määritellään valuma-alueen perusteella. Puro on yli kymmenen neliökilometriä, noro sitä pienempi. Oja puolestaan on ihmisen kaivama keinotekoinen uoma.
Järven toisella puolella mökin omistava Jussi Alanko kertoo tehneensä kyseessä olevasta hakkuusta rikosilmoituksen ympäristörikoksesta. Sisä-Suomen poliisi vahvistaa, että tällainen ilmoitus on heille tullut.
Noro vai oja?
Keskeinen kysymys Miia Jatulin tapauksessa on, onko kyseessä luonnontilainen vesistö vai ihmisen kaivama oja.
Metsäyhtiö Versowood väittää, että uoma on toiminut pelto-ojana aina 1980-luvulle asti.
LVV:n Elina Häikiön mukaan kyseessä on todennäköisesti noro. Karttatarkastelun ja valuma-alueen perusteella uomalla on noin 45 hehtaarin valuma-alue.
– Noro on yleensä kausikuiva uoma, että siinä ei aina kulje vesi välttämättä ja kalan kulku ei ole mahdollista.
Kukkiajärven rannan avohakkuualueen vesistöuoman yläjuoksulla on metsälakikohde, joka on pienveden välitöntä lähiympäristöä eli puron reunusmetsää.
– Sen perusteella olisi ehkä metsätoimijankin tullut katsoa aineistoja, voisiko tässä olla kyseessä luonnontilainen noro.
Häikiö myöntää, että virastolla ei ole puolueetonta tietoa tämän kyseisen uoman luonnontilasta ennen hakkuuta. Mökinomistajallakaan ei ole alueesta juuri varhaisempia valokuvia.
Avohakkuu kasvattaa valuntaa
Vesitalousasiantuntijan mukaan avohakkuu on voinut aiheuttaa alueella tulvimisen, vaikka puroa ei olisi fyysisesti muutettu.
Kun metsästä poistetaan kaikki puut, valunnat kasvavat. Vettä tulee lisää, kun haihduttava puusto poistuu.
– Noroon on todennäköisesti tullut enemmän vettä kuin aikaisemmin, Häikiö sanoo.
Jos kyseessä on luonnontilainen noro, sen muuttaminen vaatii poikkeusluvan – vaikka kyse olisi korjaavista toimista. Jos noroa pitäisi perata, jotta vesi saadaan pois tontilta, se katsotaan ojitukseksi.
Valuma-alueet avain vesiensuojeluun
Elina Häikiö korostaa, että valuma-alueet ovat avain vesiensuojeluun. Kun valuma-alueella huolehditaan vesiensuojelusta, vastaanottavat vesistöt pysyvät puhtaampina.
– Sieltä latvoilta vesi lähtee ja kulkeutuu aina alaspäin Itämereen saakka. Kun jo pienillä alueilla saadaan kuormitusta vähenemään, se näkyy alapuolella.
Avohakkuilla on laajempia vaikutuksia vesistöihin.
Sen lisäksi, että vesi lisääntyy, veden mukana kulkeutuu myös maa-ainesta, jonka pitäisi pysyä maassa.
Kukkiajärvi on ollut kirkasvetinen, mutta nyt se on tummunut. Häikiö sanoo, että tummumiskehitys on huomattu vesistöissä ympäri Suomen.
Hän toivoo, että metsäyhtiöt ottaisivat opikseen ja havaitsisivat pienvedet paikan päällä – norot, lähteet ja luonnontilaiset purot – ja jättäisivät riittävät suojavyöhykkeet.
