Kun kalastajalta jää jälkeensä pätkä siimaa tai uistin, voivat seuraukset olla vakavat alueen linnuille.
Helsingissä villieläimiä auttavat vapaaehtoiset saavat kesäisin suunnilleen joka toinen päivä ilmoituksia linnuista, jotka ovat loukkaantuneet kalastusvälineiden tai kalastajien jättämän roskan, kuten siiman, koukun, uistimen tai verkon takia.
– Tämä on aivan järjettömän yleistä ja työllistää vapaaehtoisia todella paljon, kertoo Elisa Vuori Helsingin villieläinavusta.
Pahimmillaan vahingot voivat johtaa linnun kuolemaan, lievemmissä tapauksissa linnulle koituu usein kipua ja stressiä.
Siima aiheuttaa eniten tehtäviä
Tyypillisin tapaus, josta vapaaehtoiset saavat ilmoituksen, on niin sanottu siimajalka.
– Siimaa on jätetty irtonaisena maahan ja kun eläimet tulevat rantaan, menevät veteen tai käyvät ruohikolla syömässä, se tarttuu jalkaan ja kiertyy kiinni. Varsinkin jos siima on kietoutunut molempiin jalkoihin, se kiristyy koko ajan eläimen kävellessä, Vuori kertoo.
Usein jalka menee kuolioon. Vuoren mukaan on myös tapauksia, joissa linnun toinen räpylä on amputoitunut kokonaan pois kiristyneen siiman takia.
Veteen päätynyt siima puolestaan haittaa niitä lintulajeja, jotka hankkivat ruokansa vedestä. Siima voi jäädä kiinni nokkaan tai päätyä linnun nieluun.
Jos siimassa on uistin tai koukku, se saattaa jäädä jumiin linnun ruoansulatuselimistöön.
– Näitä tapauksia on ollut paljon, on ollut joutsenia, lokkeja ja merimetsoja, jonain vuonna myös jalohaikara. Lintu voi erehtyä luulemaan vedessä kimmeltävää uistinta kalaksi, Vuori sanoo.
Moni kalastaja jättää ilmoittamatta linnun loukkaantumisesta
Joskus linnusta näkee, että loukkaantuminen on tapahtunut kalastustilanteessa.
– Välillä linnulla on uistin sellaisessa kohtaa siipeä, ettei se ole voinut päätyä siihen muutoin kuin siten, että lintu on lentänyt uistimeen silloin, kun sitä on heitetty, Vuori kertoo.
Osa kalastajista ilmoittaa kalastustilanteessa loukkaantuneesta linnusta itse. Vuoren mukaan suurin osa kuitenkin katkaisee siiman ja jättää vahingoittuneen linnun oman onnensa nojaan.
Tällainen tapaus kävi kesäkuun lopussa Korkeasaaren kupeessa.
– Tuli havainto, että vedessä on lintu, jossa on siimaa ja se ajelehti Finkensillan alla. Uimme toisen vapaaehtoisen kanssa linnun kiinni. Siima oli kiertynyt siipien ja vartalon ympärille. Koukussa oli vielä elävä mato, eli sen oli täytynyt tapahtua vain hetki sitten, Vuori kertoo.
Tapaukset ovat yleistyneet
Usein loukkaantuneet linnut ovat edelleen lentokykyisiä, mikä tekee niiden pelastamisesta hankalaa ja aikaavievää.
Vapaaehtoiset saattavat käydä paikan päällä useita kertoja ennen kuin kiinniotto onnistuu.
– Vaikka ruoalla yrittää houkutella, niin lintu tulee vain hetkeksi alas. Jos jalka on kipeä, lintu lähtee todella nopeasti uudestaan lentoon, Vuori sanoo.
Kesäisin apua tarvitsevia eläimiä on muutenkin paljon. Esimerkiksi auton tai pyörän alle jääneistä lokeista ja hanhista tulee myös paljon ilmoituksia, joten vähäiset vapaaehtoisresurssit ovat usein koetuksella.
Erityisesti kalastusvälineistä johtuvat tehtävät ovat kuitenkin Vuoren mukaan yleistyneet niiden kuuden vuoden aikana, joina hän on tehnyt vapaaehtoistyötä luonnonvaraisten eläinten parissa.
– Nämä tapaukset herättävät surua siitä, miten linnun henki on joillekin niin mitätön. On todella tuskallista kuolla esimerkiksi siimaan kiertyneenä tai olla useita viikkoja siima jaloissa. Monista linnuista näkee, että ne ovat kärsineet pitkään, Vuori kertoo.
Hän toivoo, että kaupunki ottaisi kalastuksesta aiheutuvat haitat vakavammin, ja että kalastajat itse kantaisivat paremmin vastuuta siitä, ettei kalastusvälineitä tai esimerkiksi siimaa jäisi ympäristöön.
Tiedotusta tulisi olla enemmän
Kalastuksen liittyvä roskaaminen ja sen vaikutukset lintuihin on huomattu myös Helsingin kaupungin toimesta.
– Kalastus on selkeästi lisääntynyt ja se on mielestäni ilahduttavaa. Samalla tietysti myös lieveilmiöt, kuten roskaaminen, ovat kuitenkin lisääntyneet, kertoo kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan kalastuskoordinaattori Anne Kasanen.
Kaupunki on pyrkinyt ohjeistamaan kalastajia suomeksi ja englanniksi muun muassa verkkosivuillaan ja paperisilla esitteillä.
Nykyisen tiedotuksen ei kuitenkaan ole katsottu olevan riittävää, vaan suunnitteilla on tehdä tiedotuksesta entistä monikanavaisempaa ja lisätä eri kieliversioita.
Kasasen mukaan myös kaupungin roska-astioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
– Monet roska-astiat ovat niin avoimia, että kun lintu tulee tonkimaan vaikkapa ruoantähteitä, se saa revittyä kaikki roskat sieltä ulos. Siimanpätkät saattavat siis päätyä takaisin ympäristöön, vaikka ne olisi asianmukaisesti heitetty roskiin. Kalastuspaikoilla voisi olla enemmän kannellisia roskiksia, Kasanen kertoo.
Kalastuksen vaikutuksia lintuihin tullaan selvittämään myös osana Helsingin kaupungille koostettavaa eläinten hyvinvointiohjelmaa. Sen tarkoituksena on kartoittaa eläinten hyvinvointiin vaikuttavia toimia, sekä kehittää uusia ja nykyisiä toimenpiteitä.
