Mikkelissä tapahtui vuonna 2011 onnettomuus, jossa rekka ajoi henkilöauton perään noin 80 kilometrin tuntinopeudella. Auton takaosa tuhoutui täysin, ja kuljettaja vietiin sairaalaan.
Autoa kuljettaneella miehellä havaittiin häiriöitä muistissa ja keskittymiskyvyssä sekä tunne-elämän muutoksia. Hän joutui jäämään pois töistä. Alkoi vuosien korvausriita vakuutusyhtiön kanssa.
Mies haastoi vakuutusyhtiön lopulta oikeuteen. Mies vaati käräjäoikeutta vahvistamaan sen, että hän on onnettomuudesta johtuvan aivo- ja niskavamman takia täysin työkyvytön.
Vakuutusyhtiö kiisti vaatimuksen siitä, että mies oli oikeutettu täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Yhtiö vetosi muun muassa siihen, että miehen aivovamma oli todettu alkuvaiheessa lieväksi ja lievästä vammasta toivutaan pääsääntöisesti hyvin.
Vakuutusyhtiön mukaan miehellä oli ollut aiemmin samankaltaisia terveydellisiä ongelmia. Miehen itsensä mukaan hän oli ollut ennen onnettomuutta terve.
Vakuutusyhtiö pyysi oikeuteen asiantuntijatodistajaksi neurologian ylilääkäri Jari Honkaniemen. Honkaniemen mukaan miehen työkyvyttömyyden selittivät vammojen sijaan psykiatriset ja persoonallisuuteen liittyvät probleemat, alkoholin käyttö ja työilmapiirin ongelmat.
Myös vammaan liittyvät juridiset prosessit saattoivat Honkaniemen mukaan liittyä oireiston pitkittymiseen. Hän arvioi, että miehelle ei jäänyt onnettomuudesta pysyvää haittaa.
Tapaus on yksi esimerkki aivo- ja niskavammoihin liittyvistä korvausriidoista. Ylen MOT kävi selvityksessään läpi lähes sata tapausta.
Aiheeseen liittyvistä kysymyksistä on kiistelty Suomessa pitkään. Halusimme tutkia riitoihin johtavia syitä ja sitä, mihin argumentteihin osapuolet vetoavat kiistatapauksissa.
Selvityksessä nousee esiin etenkin kaksi riitoja aiheuttavaa kysymystä.
Aivovammaan liittyvät tutkimukset usein puutteellisia
Lähes 20 000 suomalaista saa vuosittain aivovamman. Ne luokitellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Suurin osa vammoista on lieviä.
Luokitus perustuu alkuvaiheen tietoihin, kuten tajunnan tason ja muistin toiminnan arviointiin sekä kuvantamistutkimuksiin.
Alkuvaiheen luokitus on erittäin keskeinen, kun arvioidaan aivovamman jälkitilaa eli sen pitkäaikaisia seurauksia.
Jälkitila määrittää vahvasti vakuutuksesta mahdollisesti maksettavien korvausten tasoa. Esimerkiksi sillä, luokittuuko aivovamma lieväksi vai keskivaikeaksi, voi olla suuri ero mahdollisten korvausten määrässä.
MOT:n tutkimissa tapauksissa toistuu sama ongelma: Aivovammaa koskevissa alkuvaiheen tutkimuksissa ja kirjauksissa on usein vakavia puutteita. Tämä voi vaarantaa ihmisen oikeusturvan ja johtaa herkästi riitatilanteisiin.
Lue myös: Auto-onnettomuudesta alkoi 11 vuoden riita – vakuutusyhtiö veti esiin yllätyskortin
Jos henkilöllä epäillään aivovammaa, hänen muistinsa toimintaa pitäisi tutkia toistuvasti ja huolellisesti. Aina näin ei kuitenkaan käy esimerkiksi päivystyspoliklinikoilla. Myös esimerkiksi aivojen magneettikuvaus voi viivästyä suositellusta.
Joskus luokituksen kannalta keskeisiä kriteereitä on mahdotonta arvioida.
– Ihminen saa päävamman ja häneltä lähtee taju. Jos silminnäkijöitä ei ole, niin tajuttomuuden kestosta ei ole mitään varmuutta. Pelkästään tässä on virhelähteitä, neurokirurgian erikoislääkäri Teemu Luoto sanoo.
Luoto on aivovammojen Käypä hoito -suosituksen laatineen ryhmän puheenjohtaja.
Epävarmuuksia on niin paljon, että aivovamma voi luokittua lievemmäksi kuin se todellisuudessa on.
– Varmasti tätä käy hyvin paljon, Luoto sanoo.
Oikeudessa asiantuntijalla on iso rooli
MOT:n aineistossa toistuu asetelma, jossa ihminen kärsii pitkään kestäneistä ja vakavista oireista, vaikka aivovamma on luokiteltu lieväksi. Hän saattaa olla oireiden takia työkyvytön.
Kiistakysymys tällaisissa tapauksissa on usein se, johtuvatko oireet itse vammasta vai muusta syystä.
Kysymyksen arvioimisessa asiantuntijatodistajilla on tärkeä rooli. Heidän tehtävänsä on auttaa tuomioistuimia ymmärtämään esimerkiksi lääketieteellisiä kysymyksiä.
Oikeudenkäynneissä toistuvat usein samat nimet. Yksi heistä on neurologian ylilääkäri Jari Honkaniemi. Oikeudenkäyntimateriaalin mukaan hän on todistanut noin 80 oikeudenkäynnissä ja antanut vakuutusyhtiöille noin 180 lausuntoa.
MOT:n selvityksen perusteella vakuutusyhtiöt maksavat lausunnosta noin 2000 eurosta 5000 euroon.
Dokumentissa Gabriel vastaan vakuutusyhtiö MOT tutki auto-onnettomuudessa aivovamman saaneen miehen tapausta.
Vaikka asiantuntija olisi oikeudessa toisen osapuolen kutsumana, häntä koskee vaatimus objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta. Asiaan tai asianosaiseen ei saa olla sellaisessa suhteessa, että puolueettomuus vaaraantuu, lukee laissa.
MOT:n tutkimissa tapauksissa Honkaniemi vaikuttaa päätyvän joka kerta vakuutusyhtiöille myönteiseen kantaan. Usein toistuu sama kaava: Hän kiistää henkilön oireiden liittyvän aivo- tai niskavammaan ja nostaa esiin jonkin muun syyn.
Yhdessä tapauksessa Honkaniemi vetosi siihen, että nuorella työmiehellä onnettomuuden jälkeen todettu liikehäiriöoire ei johtunut aivovammasta, vaan todennäköisesti hampaan poistosta.
Honkaniemi on myös kommentoinut vakuutuskorvauksiin liittyvää aihepiiriä kantaaottavasti sosiaalisessa mediassa.
MOT olisi halunnut kysyä Honkaniemeltä, pitääkö hän itseään puolueettomana asiantuntijana. Honkaniemi ei halunnut antaa haastattelua.
Hän kommentoi sähköpostilla, että seisoo oikeudessa antamiensa lausuntojen takana. Honkaniemen mukaan hän ei voi kommentoida yksittäistapauksia salassapitosyistä.
Honkaniemi sanoo, että hän on useissa antamissaan lausunnoissa todennut, että ihmisellä on aivovamma. Tällaiset tapaukset eivät johda oikeudenkäynteihin ja potilaat saavat korvaukset, jotka heille kuuluvat, Honkaniemi kirjoittaa.
Honkaniemi ei kommentoinut sitä, kuinka paljon hän on saanut urallaan palkkioita vakuutusyhtiöiltä.
Lieväksi luokiteltu vamma kiistanaiheena
Alkuvaiheessa lieväksi todetun aivovamman mahdollisista pitkäaikaisista seurauksista on kiistelty Suomessa pitkään.
Vakuutusalan näkemys on MOT:n aineiston perusteella laajasti se, että lieväksi luokiteltu vamma ei aiheuta vakavia pitkittyneitä oireita tai pysyvää työkyvyttömyyttä. Korvauspäätösten perusteluissa lukee usein, että lievästä vammasta pitäisi toipua muutamassa viikossa tai kuukaudessa.
Näin lukee myös Käypä hoito -suosituksessa, johon vakuutusala vetoaa. Suosituksen mukaan oireiden pitkittymiselle altistavia tekijöitä ovat muun muassa kipu, stressi, matala koulutustaso ja heikko sopeutumiskyky.
Puheenjohtaja Teemu Luoto pitää suositukseen vetoamista kuitenkin ongelmallisena.
Hän korostaa, että suositus on tehty terveydenhuollon käyttöön, ei monimutkaisten riitatapausten ratkomiseen.
– En sano, että sitä käytetään väärin, mutta riski on, että perustason ohjetta ylitulkitaan hyvin hankaliin tapauksiin. Se ei ole kenenkään etu, Luoto sanoo.
– Kyllähän tämä altistaa aikamoisille ihmistragedioille.
Lievästä aivovammasta toivutaan keskimäärin hyvin, Luoto korostaa.
Mutta ei aina.
– Tiedämme käytännön työstä ja uudempi tutkimus tukee sitä, että osalle saattaa jäädä hyvinkin hankala jälkitila lievästä vammasta. Hän ei jaksa arkipäivän rasitteita, töissä rupeaa puolikaskin päivä olemaan mahdoton. On hankalia särkyoireita, keskittymisvaikeuksia ja muuta.
”Nauran aiemmille näkemyksilleni”
Ruotsalainen neurokirurgian professori András Büki sanoo, että hän suhtautui aiemmin hyvin kriittisesti ihmisiin, jotka kärsivät lieväksi luokitellun aivovamman oireista pitkään.
– Ajattelin, että kyse oli ihmisistä, joilla oli psykologisia ongelmia ja jotka olivat sitten saaneet pienen päävamman. He halusivat huomiota läheisiltään ja saada vakuutusyhtiöltä rahaa, András Büki sanoo.
– Tästä on aikaa 15 vuotta. Nykyisin nauran näkemykselleni.
Büki sanoo, että lieväksi luokitellun aivovamman merkitystä väheksyttiin pitkään, mutta tuore tutkimustieto on muuttanut tilannetta.
Onko lääketieteellisesti perusteltua sanoa, että lievästä aivovammasta toivutaan käytännössä aina hyvin?
– Ei, se on hölynpölyä. Päinvastoin, meillä on valtavasti todistusaineistoa siitä, että lievä aivovamma ei ole välttämättä aina lainkaan lievä.
Aivovammaan liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia. Ajallinen yhteys onnettomuuden ja oireiden välillä ei tarkoita automaattista syy-yhteyttä. Vuonna 2018 Suomessa keskusteltiin siitä, oliko aivovammaan liittyviä diagnooseja tehty liian kevein perustein ja lääketieteen vastaisesti.
Kysymykset aivovammoista puhuttavat myös maailmalla. Teemu Luodon mukaan aivovamman kolmiportaisesta luokittelusta ollaan kansainvälisesti pyrkimässä poispäin. Hän pitää tätä hyvänä asiana, koska vammaa on vaikeaa asettaa jyrkkiin luokkiin.
– Aivot on elimistömme monimutkaisin kohta, ja siihen tulee hyvin monimutkainen vamma. Tiukka jako ei palvele ketään, Luoto sanoo.
Rekkakolariin joutunut mies hävisi juttunsa oikeudessa. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin aiemmin myöntänyt hänelle 50 prosenttisen työkyvyttömyyseläkkeen.
Yksi aivovammojen tyyppi on niin sanottu diffuusi aksonivaurio. Se voi syntyä voimakkaan kiihtyvyyden tai hidastuvuuden seurauksena. Ylen 3D-video havainnollistaa asiaa.
