Suomalaiset arvioivat liikkuvansa enemmän kuin oikeasti liikkuvat, kertoo tuore UKK-instituutin tutkimus.
Osallistujat arvioivat liikkumistaan kyselyillä, ja liikettä mitattiin myös liikemittareilla.
Kyselyn perusteella 41 prosenttia työikäisistä täytti mielestään viikoittaiset liikuntasuositukset, kun neljä vuotta aiemmin osuus oli 27 prosenttia.
Muutos näytti varsin suurelta. Mittarit kuitenkin paljastivat, etteivät osallistujat itse asiassa liikkuneet yhtään enempää kuin neljä vuotta sitten samanlaisessa tutkimuksessa.
– Mittarit näyttävät enemmän liikettä siellä illan harrastamistunteina, mutta työpäivän aikaiseen liikkumiseen ja osin työmatkaliikkumiseenkin tulee tilastoissa monttu, kertoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.
Jos työpäivien ja -matkojen aikana ei liiku juuri ollenkaan, ei illan urheiluharrastus välttämättä lisää liikuntaa tarpeeksi täyttämään liikuntasuosituksia.
Nelikymppinen etätyöläinen havahtui liikkumattomuuteensa
41-vuotias Juho Suortti on omien sanojensa mukaan tyypillinen suomalainen.
– Teen etätöitä ja tuijotan ruutua aamusta iltaan. Arkiliikuntaa ei tule yhtään, jos en tietoisesti liiku.
Suortti kertoo painonsa jojoilleen koko elämänsä. Korona-aikana paino alkoi kuitenkin nousta reilummin, ja parissa vuodessa sitä tuli lisää 20 kiloa.
Kolme lasta, kotikoulu ja avioero veivät hänen aikaansa, eikä sitä tuntunut jäävän liikkumiselle. Lopulta liikunta jäi kokonaan.
– Selkään sattui, väsytti ja oli huono fiilis koko ajan.
Neljä vuotta sitten hän päätti tehdä elämäntapamuutoksen. Suortti aloitti yksinkertaisista asioista: lisäsi kävelyä, valitsi portaat, roikkui leuanvetotangossa ja lisäsi kasvisten määrää lautasellaan.
Nyt hän on tehnyt liikkumisesta itselleen tavan. Hän valitsee portaat ja lähtee töiden jälkeen liikkumaan.
Muutos vaatii päättäväisyyttä, ja välillä hän muistuttaa itseään, ettei kyseessä ole päivien tai kuukausien projekti, vaan vuosien.
Se on kuitenkin tuonut elämään onnellisuutta ja keveyttä fyysisesti ja henkisesti.
– Kroppaa ei kolota ja olo on jaksavainen, energinen ja itsevarmempi. Arvostankin itseäni enemmän. Se ei tule automaattisesti, vaan arvostamista pitää opetella.
Suortti nauttii hyvän ruoan tekemisestä eikä elä askeettisesti, mutta jättää nykyään ”ihan tyhmät” valinnat tekemättä.
– En syö enää Nutellaa suoraan purkista.
”On epätodennäköistä tavoitella 70 vuoden eläkeikää”
Tommi Vasankari muistelee, kuinka neljä vuotta sitten samanlaisessa tutkimuksessa vähentynyttä liikkumista perusteltiin koronalla. Sen taakse ei enää voi piiloutua.
Hän on ollut huolissaan työelämän keventymisestä ja liikkumisen vähenemisestä jo pitkään.
– Meillä on painon, fyysisen toimintakyvyn, liikkumisen ja kunnon kanssa haasteita. Kun näistä tulee vuosi toisensa jälkeen kertymää, niin on epätodennäköistä tavoitella 70 vuoden eläkeikää. On epätodennäköistä, että ihminen pysyy terveenä, työkykyisenä ja jaksaa omassa arjessaan.
Arki kevenee ja työpäiviin tarvitaan liikettä
Tutkimuksen mukaan eniten liikkuvaan kymmenykseen kuuluvat liikkuivat nyt päivässä noin 550 askelta vähemmän kuin neljä vuotta sitten.
Vasankarin mukaan aktiiviset liikkujat pitävät kyllä edelleen huolen liikkumisestaan vapaalla, mutta askelmäärän laskua voi selittää juuri työpäivien liikkumattomuus.
– Pitäisi saada jokin heittoistuin kaikille jakkaroille, jotta silloin tällöin kesken työpäivän saisi pepun irti penkistä ja lähtisi liikkeelle.
Vaikka eniten liikkuvien askelmäärä väheni, on Vasankari huolissaan nimenomaan vähiten liikkuvista.
– Heitä liikuttaa juuri arki, sillä usein he ovat niitä, jotka eivät löydä tai hakeudu liikuntaharrastusten pariin. Ja jos se arkiliikunta vähenee, niin sitä suuremmalla syyllä meidän pitäisi saada työikäisten työpäiviä aktiivisemmaksi.
Tutkimus tehtiin kolmatta kertaa käyttäen täsmälleen samoja mittareita ja algoritmeja. Myös väestöotos kerättiin samoista ikäryhmistä ja samoilta seitsemältä seutukunnalta. Tutkimukseen osallistui 2 032 työikäistä suomalaista.
