Maailman maiden edustajat ja päättäjät ovat parhaillaan koolla kansainvälisessä luontokokouksessa Jerevanissa Armeniassa.
Tarkoitus on päättää globaalisti luonnonsuojelun, sen rahoituksen ja muiden luonnon turvaamistoimien jatkosta. Lisäksi kokouksessa tehdään väliarvio siitä, millainen tilanne kansainvälisesti on.
Kokousta varten on koottu ensimmäistä kertaa valtava raportti siitä, missä mennään luonnonsuojelussa, ennallistamisessa ja rahoituksen kanavoimisessa luonnon monimuotoisuuden hyväksi maailmanlaajuisesti.
Kokous on ensimmäinen välietappi neljä vuotta sitten solmitun Kunming-Montrealin luontosopimuksen jälkeen.
Sopimuksessa 86 prosenttia kaikista maista on asettanut kansalliset tavoitteet, jotka vastaavat maailmanlaajuisia luontotavoitteita. Yhdysvallat ja Vatikaani eivät ole mukana sopimuksessa.
Luontosopimuksessa on sovittu, että maat suojelisivat 30 prosenttia maa- ja meriympäristöistä vuoteen 2030 mennessä.
Uuden raportin mukaan maailman maat ovat kyllä asettaneet tavoitteita luonnon ennallistamisesta ja suojelusta.
Niin on tehnyt myös Suomi, vaikka Suomelta puuttuukin edelleen biodiversiteetti- eli monimuotoisuusstrategia.
Suomi lähti luontokokoukseen jo kolmatta kertaa ilman vaadittua, kansallista suunnitelmaa.
Tavoitteen toteutus kuitenkin ontuu. Raportin mukaan vuosien 2020 ja 2025 välillä suojeltu pinta-ala on kasvanut vain hieman yli kaksi prosenttiyksikköä.
Se on täysin riittämätön tahti tavoitteen saavuttamiseksi, raportissa todetaan.
Tällä hetkellä maa-alueista ja sisävesistä on suojeltu noin 19,5 prosenttia, raportista selviää. Kansainvälinen suojelualuetietokanta kuitenkin sanoo näiden alueiden määräksi 18,4 prosenttia.
Jos kaikki maiden lupaamat sitoumukset toteutettaisiin, suojelupinta-ala kasvaisi 27 prosenttiin.
Nykyisellä vauhdilla se ei kuitenkaan toteudu.
Suomen luonnonsuojelu ei etene
Suomessa on suojeltu luontoa noin 16–17 prosenttia maamme pinta-alasta. Se on noin viisi miljoonaa hehtaaria.
Määrä on vähemmän kuin muissa maissa keskimäärin.
Suomessa 30 prosentin suojelualaan tarvittaisiin lähes toiset viisi miljoonaa suojeluhehtaaria lisää.
Nykyään suojelualueita perustetaan noin 10 000 hehtaaria vuosittain.
– Nykytahdilla kestää 500 vuotta, että Suomi saavuttaa kansainvälisesti sovitun tavoitteen, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho.
Aikaa vuoteen 2030 on kuitenkin vain neljä vuotta.
Kotiaho nimeää pääsyyksi alimitoitetut Metso- ja Helmi-suojeluohjelmien rahoitukset.
Suomi saa Kotiaholta kiitosta ekologisen kompensaation ja luonnonarvomarkkinoiden aloittamisesta. Niiden avulla saadaan ennallistettua sellaista luontoa, jota on heikennetty.
Luonnnonarvomarkkinat ovat vapaaehtoisia järjestelmiä, joissa maanomistajat voivat tuottaa, myydä ja hinnoitella luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita vaikkapa yrityksille ja kunnille, jos luonnonarvoja heikennetään.
– Suomi on jo pitkällä siinä. Sillä saadaan yksityistä rahoitusta luonnon turvaamistyöhön, mikä tukee valtion rahoitusta, Kotiaho sanoo Armeniasta käsin.
Videolla kerrotaan luonnonarvomarkkinoiden toiminnasta käytännössä:
”Tarvitaan luontovelkajarru”
Vaikeinta on raportin mukaan muuttaa talouden, rahoituksen ja kulutuksen rakenteita – ei niinkään perustaa suojelualueita, joissa edistystä on helpompi mitata. Niitä on myös poliittisesti helpompi toteuttaa.
Luontotoimien rahoitus on kasvanut Montrealin-kokouksen jälkeen, mutta kasvu on raportin mukaan riittämätöntä. Maat ovat käyttäneet luonnon monimuotoisuuden hyväksi tehtyihin toimiin eniten kotimaista eikä ulkomaista rahaa.
Rahoitus luonnon monimuotoisuuden hyväksi on nykyisin suurin piirtein 0,1 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kokouksessa suojelujärjestöt ovat esittäneet rahoituksen nostamista prosenttiin.
Sopimusneuvotteluihin Armeniassa osallistuvan Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Ari-Pekka Auvisen mielestä luontotoimiin tarvittaisiin hiilineutraaliustavoitteen kaltainen poliittinen sitoumus.
– Jos meillä on velkajarru, johon on sitouduttu, niin miksi meillä ei ole luontovelkajarrua? Luontovelan ottaminen täytyy nyt yksinkertaisesti pysäyttää, hän sanoo.
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho arvioi luonnonsuojelun tilannetta ja luontokokouksen mahdollisuuksia:
Haitallinen rahoitus jyrää luontorahoituksen
Samaan aikaan kun biodiversiteettirahoitusta pyritään kasvattamaan, luontosopimuksen osapuolet eli maailman maat raportoivat jatkavansa luonnon monimuotoisuudelle haitallisten tukien maksamista.
Tosin vain 22 maata 196:sta pystyi raportoimaan kattavasti haitallisista tuista.
Näiden tietojen perusteella maat käyttivät haitallisiin kannustimiin ja tukiin yhteensä noin 268 miljardia dollaria vuosina 2022–2025.
Se on suurempi kuin summa, jonka osapuolet raportoivat mobilisoineensa biodiversiteetin hyväksi.
Nettovaikutus talousjärjestelmän ja luonnon monimuotoisuuden välillä on siis todennäköisesti edelleen negatiivinen.
Yritysten vastuullisuus on raportin mukaan vasta alkutekijöissään. Alle yksi prosentti maailman yrityksistä ylipäätään raportoi luontovaikutuksistaan.
Lajikato jatkuu huolestuttavasti
Luontosopimuksen tavoitteena on pysäyttää ihmisen aiheuttama luontokato ja lajien sukupuuttoon kuoleminen. Lajien uhanalaisuus lisääntyy edelleen sekä globaalisti että kansallisesti.
Tämä tarkoittaa, että lajien sukupuuttoriski kasvaa jatkuvasti ihmistoiminnan seurauksena, eikä suunta ole kääntynyt Montrealin luontosopimuksen hyväksymisen jälkeen vuonna 2022.
Biodiversiteetin elpyminen tosin vie aikaa 5–15 vuotta tai jopa enemmänkin siitä, kun toimenpiteet toteutetaan, raportissa muistutetaan.
Se voi osittain selittää sitä, miksi positiivisia muutoksia ei ole ainakaan vielä havaittavissa.
– Ei luontokato näillä toimilla pysähdy. Sehän on ihan selvä asia. Meidän pitää kirittää toimeenpanoon liittyviä asioita, sanoo Suomen pääneuvottelija Marina von Weissenberg.
