Jokien mukana valuva kiintoaines ja humus ovat tummentaneet rannikkoja jo pitkään. Nyt muutos on alkanut näkyä myös avomerellä.
Itämeri on muuttumassa ruskeaksi. Suomen ympäristökeskuksen vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan vesi muuttuu avomerellä ruskeammaksi ainakin kahden prosentin vuosivauhtia.
Satelliittidatan mukaan vesi ruskettuu Pohjanlahdella avomerellä jopa 5–6 prosenttia vuodessa ja tutkimusalus Arandalla tehtyjen mittausten mukaan 2–3 prosenttia vuodessa.
– Ero tuloksissa vaatii vielä lisää tutkimusta, mutta joka tapauksessa ruskettumisen tahti yllätti, kertoo Syken ryhmäpäällikkö Jukka Seppälä.
Ruskettumista aiheuttaa veteen liuennut orgaaninen kiintoaines, eli humus. Sitä päätyy mereen etenkin jokien mukana.
Vaikutuksia ilmastoon ja eliöihin
Seppälän mukaan ruskettumista on tapahtunut jo pitkään rannikkoalueilla ja erityisesti suurimpien jokien läheisyydessä.
Uutta on se, että ruskettumista on alkanut tapahtua myös ulkomerellä.
– Rantavyöhyke ei enää pidätä jokien mukana tulevaa hiiltä, Seppälä sanoo.
Humus on orgaanista ainetta, eli se sisältää hiiltä. Kun mereen päätyy ylimääräistä hiiltä, se päätyy eliöiden toiminnan seurauksena ilmakehään. Mereen valuva hiili lämmittää siis lopulta ilmastoa.
– Meren mikrobiprosessit hengittävät hiilen ulos hiilidioksidina ja se lisää hiilidioksidipäästöjä. Tätä ei huomioida kansallisissa hiilijalanjälkiarvioissa, Seppälä huomauttaa.
Ilmatieteen laitoksen ja Syken tutkimuksissa Utössä on jo aimmin havaittu, että Itämeri voi olla hiidioksidin lähde.
Tumma vesi muuttaa ekosysteemiä
Humuksen mahdolliset haittavaikutukset avomerellä vaativat vielä lisäselvityksiä, koska ilmiö on siellä melko uusi. Lähempänä rantaa humusta on ollut jo pitkään, kertoo Saaristomeren tutkimusaseman johtaja Jari Hänninen.
– Humus pimentää vettä, mikä hankaloittaa kasvien ja levien yhteyttämistä. Saaristomerellä tämä koskee etenkin rakkolevää ja muita monivuotisia levälajeja, hän sanoo.
Videolla Hänninen esittelee veden näkösyvyyteen jo 1800-luvun lopulla kehitettyä mittauslaitetta.
Humusta on eniten pohjoisella Selkämerellä turvemaiden ja turvetuotannon takia. Orgaaninen aines aiheuttaa myös hapettomuutta, joka puolestaan vaikeuttaa esimerkiksi kalojen lisääntymistä.
Itämeren vesi on ruskettumisen lisäksi viime vuosikymmeninä myös tummunut. Tummuminen ja ruskettuminen tarkoittavat hieman eri asioita.
Ruskettuminen viittaa veden väriin kun taas tummentumista aiheuttaa kiintoaines, joka vähentää veden läpinäkyvyyttä.
– Kiintoaines on siinä mielessä helpompi meren kannalta, että se sedimentoituu lopulta pohjaan. Humus vaikuttaa paljon pitempään, Hänninen sanoo.
Humuksen lisääntymisestä huolimatta avomerellä on Syken tutkimuksissa nähty käänne parempaan.
Ryhmäpäällikkö Jukka Seppälän mukaan kiintoaineksen lisääntyminen ja siten näkösyvyyden pienentyminen on alkanut taittua avomerellä.
