Kynä rahisee paperilla, kun kuvittaja Linda Bondestam työstää tulevaa lastenkirjaansa. Se kulkee työnimellä Chop, chop – rohkean työläisen tarina. Valmista pitäisi tulla syksyyn mennessä.
Bondestam kuuluu niihin suomalaisiin kuvittajiin, joiden lasten- ja nuortenkirjoja on viety kiihtyvään tahtiin maailmalle. Jo lähes puolet (46 prosenttia) suomalaisen kirjallisuuden vientituloista tulee juuri lasten- ja nuortenkirjoista. Asia käy ilmi tuoreimmasta Kirjallisuuden vientikeskus Filin teettämästä selvityksestä, joka koskee vuotta 2022.
Lukuja on kerätty vuodesta 2011. Tuolloin lasten- ja nuortenkirjojen osuus vientituloista oli 36 prosenttia. Määrät vaihtelevat vuosittain.
Lasten- ja nuortenkirjoissa visuaalisuudella on suuri merkitys. Aina niin ei ole ollut. Bondestam aloitti uransa parikymmentä vuotta sitten. Sitä ennen kustantajat painottivat tekstiä ja kirjailijaa.
– Kirjoissa oli usein enemmän tekstiä ja kuvitukset olivat pikemminkin koristeellisia. Niitä tehdessä ei oikein voinut irrotella, Bondestam sanoo.
Nyt tilanne on muuttunut. Kuvittajia pidetään yhtä tärkeinä kuin kirjailijoita ja tarinaa viedään eteenpäin myös kuvien avulla.
Ennen oli haileaa, nyt taiteellista
Kirjallisuuden vientikeskus Filin johtaja Tiia Strandén kertoo, että aiemmin suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen vientiä hankaloitti se, millaiseksi meikäläinen kuvakieli maailmalla miellettiin.
– Kun tulin alalle 12 vuotta sitten, sain aika paljon sellaista palautetta, että tyypillistä suomalaista lastenkirjakuvitusta pidettiin vähän vanhanaikaisena ja liian lapsellisena. Nyt kuvituksen laatu on selvästi muuttunut. Meidän lastenkirjakuvituksemme on itsessään kiinnostavaa ja iskee ajan hermoon, Strandén sanoo.
Strandén ajattelee, että meillä toimineeseen, kotimaiseen traditioon perustuvasta, hitaasti muuttuvasta ”liian kiltistä ja haileasta” tyylistä on nyt siirrytty vaiheeseen, jota hän kuvailee sanalla taiteellinen.
– Myös kuvituksen rooli on muuttunut. Nykyisin se vie tarinaa eteenpäin, eikä ole ”vain kuvitusta”.
Suomalainen kuvitus on noteerattu myös maailmalla. Viime vuonna Sanna Pelliccioni voitti Bratislavan kuvitusbiennaalin Plaque-palkinnon teoksella Lappukaulatyttö.
Kuvittaja Marika Maijalasta ilmestyi iso artikkeli the New York Times -lehdessä viime vuonna.
Lisäksi Maijala valittiin yhdessä Sari Airolan kanssa huhtikuisten Bolognan lastenkirjamessujen suureen kuvitusnäyttelyyn, joka lähtee myöhemmin kiertämään maailmaa. Airola on mukana Voi Viivin! ja Maijala Taikurinkukan kuvituksilla.
Villeys vetää maailmalla
Tiia Strandén ajattelee, että suomalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta ollaan maailmalla kiinnostuneita myös siksi, että täällä ei kaihdeta mitään aiheita. Lapsille voidaan tehdä kirjoja yhteiskunnallisista aiheista tai perheen sisäisistä ongelmista. Se ei ole itsestäänselvää kaikkialla.
– On sellaista uskaliaisuutta ja villiyttä, joka heijastuu kuvitukseen. Sekin saa olla villiä ja haastavaa, Strandén sanoo.
Linda Bondestamin kuvittamia lastenkirjoja on käännetty parillekymmenelle kielelle. Niiden joukossa on teoksia, joissa on käsitelty muun muassa ilmastokriisiä (Elämäni pohjalla: yksinäisen aksolotlin tarina) ja sitä, millaista on olla pieni diktaattori (yhdessä Ulf Starkin kanssa tehty Diktaattori).
Jälkimmäisen julkaisu ei meinannut tosin alkuun onnistua suomeksi ennen kuin Teos päätti kustantaa sen pari vuotta ruotsinkielisen kirjan ilmestymisen jälkeen.
– Ihmiset pitivät sitä liian radikaalina. Miksi julkaista kirja pienestä pojasta, jolla on tekoviikset ja armeijan univormu? Mutta nyt se on tullut ulos myös monissa maissa, joissa on kokemusta diktatuureista. Aikuisetkin ovat pitäneet sitä hauskana ja kapinallisena, Bondestam sanoo.
Hän ajattelee, että lämminsydämisyytensä vuoksi se sopii aivan kaikenikäisille lukijoille. Ei tosin valkovenäläisille. Bondestamin mukaan se kiellettiin maassa pian ilmestymisensä jälkeen.
– Myös lastenkirjoja voidaan pitää vaarallisina, kuvittaja toteaa.
Bondestamin itse kirjoittama ja kuvittama kirja yksinäisestä aksolotlista kertoo ilmastokriisin jälkeisestä ajasta, jossa ihmiset lopulta katoavat maan päältä. Senkin sävy on aiheesta huolimatta lämmin ja toiveikas.
Saksassa silmät ovat erilaiset
Siihen, mikä vetää maailmalla, ei aina vaikuta vain laatu. Voi olla, että tietty tyyli ei vain iske jossain maassa. Bondestam kertoo, että uransa alussa hän sai kuulla, että hän piirsi saksalaisittain vääränlaisia silmiä.
– Ne olivat liian suuria ja sarjakuvamaisia. He pitivät enemmän pienistä, pistemäisistä silmistä.
Mutta nykyisin kuvittamiani kirjoja on käännetty myös saksaksi.
Bondestam ajattelee, että monissa maissa suomalainen kirjallisuus vetää, koska pohjoismaisesta lapsuuden kuvauksesta tykätään.
– Siitä välittyy se, millaista on olla lapsi. Lapset ovat keskiössä. He ovat vahvoja ja kyvykkäitä. Sellaisella on suuri merkitys.
Bondestamin työn jälki on huomioitu muun muassa Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnolla vuonna 2017. Tunnustus tuli Ulf Starkin kanssa syntyneestä kirjasta Ennen näkymättömiä eläimiä.
Paraikaa Bondestam jännittää huhtikuun 9. päivä jaettavaa Astrid Lindgren Memorial Award -palkintoa. Hän on yksi kahdeksasta Suomen ehdokkaasta.
Jutusta korjattu 20.3. klo 9:01 virheellinen tieto, että Diktaattorin olisi kustantanut Teosto. Kustantamon nimi on Teos.
