Suomen väestön terveyttä edistävän UKK-instituutin rahoitus on kovien paineiden kohteena.
Viimeksi torstaina sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) kyseenalaisti Tampereella toimivan instituutin erityisaseman.
– Itse uskoisin, että lähteekö ihminen lenkille vai ei, johtuu pääosin muista tekijöistä kuin Urho Kekkosen kuntoinstituutin tekemän työn johdosta, Rydman sanoi Ylen ja MTV Uutisten haastattelussa.
UKK-instituutin rahoituksesta määrätään erillislaissa.
Selvitimme, miksi instituutilla on tällainen asema ja mitä se on vuosikymmenien aikana saanut aikaiseksi.
Maailmankuulu kävelytesti
UKK-instituutin nykyinen johtaja Tommi Vasankari jakaa tutkimuskeskuksen saavutukset kolmen pääotsikon alle: liikunnan terveysvaikutusten tutkiminen, erityistoimet tietyn kohderyhmän liikunnan lisäämiseksi ja säännölliset väestötutkimukset.
Vasankarin mukaan UKK-instituutin alkuaika 1980–1990-luvuilla oli liikkumisen edistämisen kansainvälistä ja kansallista heräämistä.
Instituutti oli yksi keskeisistä toimijoista, jotka ryhtyivät tutkimaan liikunnan ja fyysisen kunnon terveysvaikutuksia. Samalla alettiin puhua terveysliikunnasta.
Kansalle tuli tutuksi erityisesti UKK-instituutin kahden kilometrin kävelytesti.
– Sen avulla voidaan suhteellisen luotettavasti, mutta helposti, mitata fyysinen kunto henkilöltä, joka ei harrasta liikuntaa tai urheilua, Vasankari sanoo.
Kävelytesti on tunnettu ympäri maailmaa. Monissa maissa kävelytestistä puhutaan edelleen UKK-kävelytestinä.
Seuraava versio kävelytestistä oli runsaat kymmenen vuotta sitten käyttöön otettu kuuden minuutin testi.
Liikuntaneuvontaa raskaana oleville
Toinen keskeinen toimintaulottuvuus ovat Vasankarin mukaan erilaiset liikkumisen interventiot. Niillä pyritään lisäämään tietyn kohderyhmän liikettä ja siten pienentämään ihmisten sairastumisriskiä.
Esimerkkinä näistä Vasankari mainitsee Pirkanmaalla toteutetun raskausdiabeteksen intervention.
Käytännössä äitiysneuvolan terveydenhoitajat ohjattiin tavallisten käyntien aikana puhumaan raskaana oleville totuttua enemmän liikkumisesta ja ravitsemuksesta.
Kyseisiä terveysasemia verrattiin sellaisiin yksiköihin, joissa toimittiin kuten ennenkin.
Vasankarin mukaan lopputulos oli, että kyseisissä äitiysneuvoloissa käyneiden äitien lapset olivat pienempiä kuin verrokkiyksiköissä.
– Tämä malli on nyt ollut käytössä useita vuosia, Vasankari sanoo.
Toinen Vasankarin esimerkki on sydänkeskuksista.
Sydäntoimenpiteisiin tuleville henkilöille tehdään kolmen kuukauden liikuntainterventio. Siinä käytössä on muun muassa UKK-instituutin kehittämää teknologiaa, kuten sovellukseen kytketty liikemittari.
Neljän vuoden välein liikuntaraportti
Instituutin kolmas keskeinen työsarka ovat Vasankarin mukaan säännöllisesti tehtävät väestötutkimukset. Niissä instituutti mittaa, miten paljon eri ikäryhmien ihmiset Suomessa liikkuvat.
Vuodesta 2011 lähtien instituutti on tehnyt neljän vuoden välein väestötutkimuksen neljälle ryhmälle: perusopetusikäisille, toisen asteen opiskelijoille, työikäisille ja iäkkäille.
Tutkimukset kootaan aina liikuntaraporttiin, joka kertoo, mitä kuuluu suomalaisten liikkumiselle ja paikallaanololle.
Väestötutkimusten perusteella arvioidaan liikkuvatko suomalaiset riittävästi ja moniko täyttää suosituksen.
Moni muu asia vaikuttaa enemmän kuin valistus
UKK-instituutin työn vaikutuksia yhteiskunnassa on vaikea arvioida tarkasti. Näin arvioi terveystaloustieteen professori Petri Böckerman Jyväskylän yliopistosta.
Arvioinnin hankaluuteen on professorin mukaan monta syytä.
– Ihmisten liikuntakäyttäytyminen muuttuu aika hitaasti ja siihen vaikuttavat lukemattomat tekijät, Böckerman sanoo.
Näistä tekijöistä kansallinen liikunnan edistäminen on ainoastaan yksi, eikä se ole Böckermanin arvion mukaan lähellekään tärkein. Moni muu asia vaikuttaa hänen mielestään enemmän siihen, lähteekö ihminen aamulla liikkumaan vai ei.
Kansallinen valistus pitää toki aiheen yleisessä keskustelussa, nimenomaan politiikassa, Böckerman sanoo.
– Kun mietitään infrastruktuuripäätöksiä, niin kaupungeissa voidaan ajatella, että niiden kannattaa tukea liikuntaa esimerkiksi kehittämällä pyöräteitä.
Näin valistuksella voi olla epäsuoria, myönteisiä vaikutuksia. Tarkkojen taloudellisten vaikutusten arvioiminen on kuitenkin Böckermanin mukaan vaikeaa.
UKK-instituutti syntyi 1980-luvulla ajassa, jolloin ei ollut nettiä eikä sosiaalista mediaa. Silloin valistusviesti oli kenties helpompi saada kuuluviin kuin nykyään, jolloin some on täynnä erilaista liikunta- ja terveyssisältöä.
– Nuoret eivät välttämättä hirveästi kiinnitä huomiota tällaisiin valistuskampanjoihin, koska somessa on kiinnostavampaa selattavaa, Böckerman sanoo.
Böckermanin mukaan tällaisista instituuteista on hyötyä, mutta pitää tarkasti pohtia, mikä on paras tapa vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja mitä toimintamuotoja tulevaisuudessa tarvitaan.
