Aamulehden Matti Kuuselan tapaus on herättänyt julkisen keskustelun sepitteen roolista journalismissa. Keskustelu on äärimmäisen tärkeä, kirjoittaa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen.
Riikka RäisänenUutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja
Matti Kuusela on pitkän linjan palkittu entinen Aamulehden toimittaja, joka tuoreessa elämäkerrassaan kertoo sepittäneensä osaan jutuistaan tapahtumia, henkilöitä, heidän tarinoitaan ja haastattelujaan. Aamulehti teki nopean päätöksen poistaa verkosta yli 500 Kuuselan juttua ja palkkaa ulkopuolisen selvittäjän tutkimaan tapauksen.
On tärkeää sanoa ääneen, painokkaasti: sepite ei kuulu journalismiin. Journalismin on oltava aina totta. Kerrottujen asioiden paikkansapitävyys on journalismin tärkein erottautumiskeino fiktiosta, mielikuvituksesta, kaunokirjallisuudesta, saduista, valeuutisista, trollauksesta, propagandasta ja keinoälyn luomasta fantasiasta.
Painetun sanomalehden pitkään historiaan ja perinteeseen ovat kuuluneet uutisjournalismin lisäksi pakinointi, tarinallisuus ja leikkisyys, huumori, myös kaunokirjalliset tekstit ja sepitteelliset elementit. Pakina tai vaikkapa novelli on ollut osa painetun tuotteen kokonaisuutta, jonka lukemisen perinteessä yleisö yleensä ymmärsi eri lajityyppien roolit.
Gonzojournalismi oli kokonainen tyylilaji, jossa tekijät kuvasivat omakohtaisesti villejä kokemuksiaan, ja tuskin tuon ajan faktantarkistajat noita tuotoksia läpi kävivät. Ennen rajat joustivat enemmän.
Matti Kuusela kuvasi sanataiteessaan muun muassa mitä ruoho tuumaa kasvaessaan, haastatteli laituria, kuvasi mitä koira ajattelee. Huomattava osa Aamulehden pitkäaikaisista lukijoista pystyi tunnistamaan tyylilajin ja nautti siitä. Mutta pystyikö kukaan erottamaan keksittyjä haastateltavia oikeista, kun kyse oli ulkomaanreportaasista tai hoksaamaan, että tunnetun kirjailijan haastattelu oli mielikuvituksen tuotetta?
Journalistin ohjeissa edellytetään, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Tästä periaatteesta journalistinen media ei voi tinkiä.
Journalistin ohjeita ollaan parhaillaan uudistamassa, ja pohdinnassa on ollut, pitäisikö sepite kieltää journalismissa kokonaan. Tämä pohdinta on herättänyt alalla huolta siitä, kaventaisiko ja typistäisikö sepitteen kielto journalismia ja lajityyppien kirjoa.
Kuolisiko pakina, miten kävisi satiirin, huumorin, leikkisän otsikkotaiteen? Voisiko lööpissä enää sanoa Kaikki meni, vai kiellettäisiinkö se sepitteenä? Entä voisiko Hesarin Kuukausiliitteessä enää ilmestyä nimimerkki Kuukautisen pakinoita, joissa Putin ja Lavrov leikkisästi heittävät läppää? Muuttuisiko journalismi tylsäksi?
On monia lajityyppejä jotka liikkuvat journalismin ja muun sisällön välimaastossa, kuten true crime. Dokumentitkin käsikirjoitetaan ja saattavat sisältää dramatisoituja kohtauksia. Mutta se mikä ei ole totta, ei ole journalismia, se on jotakin muuta: draamaa, viihdettä, kaunokirjallisuutta. Ero täytyy tehdä yleisölle selväksi.
Ajat ovat muuttuneet. Jos totuus ja sepite on joskus hyväksytty samassa paketissa, se aika on viimeistään nyt ohi. Jotta journalismi pitää uskottavuutensa, asemansa ja roolinsa tiedonvälittäjänä ja vallan vahtikoirana demokratiassa, rajan on oltava kirkas. Kyse on journalismin kovimmasta ytimestä.
Yle Uutisten journalismissa ei ole sijaa sepitteelle. Ei nopeissa uutisissa, ei reportaaseissa, ei haastateltavien lausumissa, ei featurejournalismissa. Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen johto on tästä täysin yksimielinen. Kyse on ammattitaidosta ja ammattiylpeydestä.
Erityisesti featurejournalismissa nähdään valtavasti vaivaa yksityiskohtaisen tiedon hankkimiseen ja näiden yksityiskohtien tarkistamiseen, jotta jokainen havainto ja sitaatti, joka yleisölle kerrotaan, pitää paikkansa. Yhä tärkeämpää on myös avata yleisölle, miten tiedot juttuja varten on hankittu. Journalismi on työläs laji.
Toivottavasti journalismi on jatkossakin lennokasta, viihdyttävää, värikästä ja kuvailevaa. Mutta se ei koskaan saa olla keksittyä. Silläkin uhalla, että totuus on välillä tylsää ja sen esiin kaivaminen vaivalloista. Jos journalismi antaa piiruakaan periksi sepitteelle, se menettää koko erityislaatunsa ja olemassaolonsa oikeutuksen tässä ajassa.
