Arktisen hallinnan korttipakka on levällään, mutta sen kannalta tärkein yhteistyön foorumi Arktinen neuvosto on säilyttänyt olemassaolonsa myrskyn silmässä, Roviomaa kirjoittaa.
Johannes Roviomaavapaa toimittaja
Arktinen neuvosto järjestää ensimmäistä kertaa Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen jälkeen konferenssin Norjan Tromssassa huhtikuun puolessa välissä. Työpöydällä ovat merten ekosysteemit ja osallistujat ovat enimmäkseen tiedeyhteisön edustajia. Kyseessä ei siis ole ministeritason tapaaminen, jossa valtiot olisivat edustettuina.
Arktinen neuvosto on Suomelle, muille Pohjoismaille sekä Yhdysvalloille ja Kanadalle, keskeinen transatlanttisten suhteiden kannalta. Kaikki Arktisen neuvoston jäsenmaat Venäjää lukuun ottamatta ovat Naton jäseniä.
Tänä vuonna päätettiin, että työryhmät voivat kokoustaa myös virtuaalisesti siten, että kaikki ovat mukana. Tämä koskee myös Venäjää.
Keskustelin Suomen arktisen suurlähettilään Petteri Vuorimäen kanssa, koska halusin tietää, mitä kulisseissa tapahtuu. Vuorimäki on kiertänyt ympäri maailmaa eri tilaisuuksissa puhumassa arktisen yhteistyön merkityksen puolesta. Hänen työpöydällään on Suomen arktinen strategia, joka on voimassa vuoteen 2030 asti.
Vuorimäki kertoo, että on pitkän diplomaattiuransa aikana ollut monenlaisten liemien keskellä, eikä vähiten siksi, että suuri osa hänen urastaan on keskittynyt Venäjään liittyviin asioihin. Edeltävää kahta vuotta hän kuvailee ”kansallisesti epämiellyttäväksi ajanjaksoksi työurallaan”.
Päätöksenteko Arktisessa neuvostossa edellyttää kaikkien kahdeksan jäsenvaltion ja kuuden alkuperäiskansajärjestön konsensusta. Viime syksynä neuvosto onnistui sopimaan, että päätöksiä on mahdollista tehdä kirjallisen menettelyn avulla. Tänä vuonna päätettiin, että työryhmät voivat kokoustaa myös virtuaalisesti siten, että kaikki ovat mukana. Tämä koskee myös Venäjää.
Tätä voisi kutsua pieneksi diplomaattisesti erävoitoksi.
”Jos joku maa kykenee Arktisen neuvoston tämän myrskyn läpi viemään, niin se maa on Norja”, Vuorimäki sanoo.
Vuorimäen mukaan arktisten valtioiden yhteinen näkemys oli, että neuvosto on alkuperäiskansajärjestöjen ja ilmasto- ja ympäristökysymysten kannalta niin tärkeä, että työ jatkuisi äärimmäisen haastavista olosuhteista huolimatta.
”Arktinen alue on keskeinen osa koko maapalloa. Olisi hirvittävää ajatella, mitä tapahtuisi, jos siellä käynnistyisi konflikti”, Vuorimäki sanoo.
Vaikka sotilaallinen turvallisuus on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi arktisella alueella, olisi suurlähettilään mukaan tärkeää säilyttää kokonaiskuva.
”Jos kadotamme suuremman kuvan, narratiiviksi muodostuu, että arktinen alue on sotilaspoliittinen alue ja muilla näkökulmilla ei ole merkitystä. Se on täysin väärä kuva.”
Kaksi vuotta sitten olin maailman suurimmassa arktisen alueen konferenssissa Reykjavikissa kuvaamassa Dear Arctic -dokumenttielokuvaa. Tuolloin kuuntelin korvat höröllä eri maiden edustajien puheenvuoroja, joissa Arktisesta neuvostosta puhuttiin kuin saattohoitopotilaasta, joka odottaa viimeistä voitelua.
Puheenjohtaja Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, ja saman vuoden maaliskuussa Arktisen neuvoston muut jäsenet – Yhdysvallat, Kanada ja Pohjoismaat laativat lausunnon, jossa todettiin, että maat eivät voi osallistua Arktisen neuvoston toimintaan.
Arktisen neuvoston työpöydällä oli yli sata projektia. Ne liittyivät ilmastonmuutoksen torjuntaan, mustaan hiileen, metaanipäästöihin, pelastusyhteistyöhön, metsäpalojen hallintaan ja merien suojeluun arktisella alueella. Siis kysymyksiä, jotka koskevat koko planeettaa.
Joskus osa kohtalosta sinetöidään suljetuissa kabineteissa – pienessä piirissä.
Nyt arktisen yhteistyön henki on erilainen. Diplomaattipiireissä sitä pidetään Norjan ansiona.
Dialogi on todellinen kansalaistaito. Välillä tuntuu, että täysin arkisetkin sotkut ovat ylitsepääsemättömiä.
Entäpä sitten, kun eri maat laitetaan saman pöydän ääreen miettimään 16,5 miljoonan neliökilometrin kokoisen alueen tulevaisuutta?
Filosofi Arthur Schopenhauer sanoisi, että kohtalo sekoittaa pakan ja ihminen pelaa saamillaan korteilla.
”On vaikea keksiä mitään muuta sellaista kysymystä, missä Suomi olisi kokoaan suurempi kuin arktisessa yhteistyössä. Suomi ei puuhastele vain omalla hiekkalaatikollaan vaan on keskeisesti vaikuttamassa siihen, mitä koko maapallolla tapahtuu”, Vuorimäki sanoo.
Siihen, että arktisten maiden ministerit tapaavat keskenään voi olla vielä pitkä matka. Norjan jälkeen Arktisen neuvoston puheenjohtajuus siirtyy Tanskalle ensi vuonna. EU avasi vastikään Grönlannin pääkaupunkiin Nuukiin toimipisteen.
On kai surutta sanottava, että joskus osa kohtalosta sinetöidään suljetuissa kabineteissa – pienessä piirissä. Se voi olla hyvä tai huono asia, päätöksistä ja osallistujista riippuen.
Johannes Roviomaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Arktisen keskuksen vieraileva tutkija.
