Norjan ja Suomen rajalla oleva, Inarin koillisosassa sijatseva Näätämöjoki on perinteisesti ollut useille kolttasaamelaisille tärkeä paikka.
Näätämöläinen Vesa Orassalo kuvailee suhdettaan jokeen vahvoin sanoin.
– Joki on minulle toinen koti.
Orassalo on kulkenut joella siitä saakka, kun on oppinut kävelemään. Lapsuuden kesämuistot keskittyvät rajaseudun jokeen, jonne useat sukupolvet kokoontuvat kesäisin yhdessä kalalle.
– Kesällä arkipäivät vietetään joella ja viikonloppuisin käväistään kotona. Meidän perheellä on tapana asua joella, kertoo Orassalo.
Kalastaminen on yksi suurimmista syistä, miksi yliopistossa opettajaksi opiskeleva Orassalo ja moni muu nuori haaveilee tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
Kuitenkin niin Orassalon kesäperinteet joella ovat vaarassa loppua: lohikannan huonontuminen uhkaa perinteistä pyyntiä myös Näätämöjoella.
Paikallisten pyynti ei ole vielä turvattu
Näätämöjoella on edelleen ollut mahdollista kalastaa lohta, vaikka lohenkalastuksesta neuvotellaan vuosittain.
Näätämöjoen lupamyynti on ollut tauolla pidempään, mutta paikallisten verkkopyynti on yhä sallittua.
Tulevan kesän tilanne on silti edelleen avoinna, kertoo kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff.
– Kun on kova huoli Näätämön lohen pärjäämisestä, voi olla, että kaikki pyynti tullaan keskeyttämään sekä Norjassa ja Suomessa. Olemme ministeriön kanssa sopineet, että Näätämön paikallisten pyyntiä tullaan selvittämään.
Tämän hetkisen tiedon mukaan paikalliset saisivat verkottaa kahden viikon ajan heinäkuun lopussa.
– Tästä pitäisi tulla vielä Metsähallituksen päätös, eikä se ole vielä turvattu, kertoo Feodoroff.
Suomessa halutaan rajoittaa lohenkalastusta, sillä lohikannan tilanne on heikko. Lohikantoja uhkaavat muun muassa merialueiden ylikalastus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset.
Norja avasi lupamyynnin kesken neuvottelujen
Norjassa Näätämöjoen perhokalastuslupien myynti alkoi 18. toukokuuta, vaikka maiden väliset neuvottelut olivat yhä kesken.
Norjassa Näätämöjoen pyynnistä vastaa Näätämön kalastuskunta, jolla on vanhoihin sopimuksiin nojaten mahdollisuus päättää alueen lohenkalastuksesta. Kalastuskunta päättää säännöistä, miten ja kuinka paljon joelta saa pyytää lohta. Kalastus saatetaan myös keskeyttää kesken kauden, kerrotaan kalastuskunnan Facebook-sivuilla.
Luottamusmies Veikko Feodoroff kritisoi kalastuskunnan päätöstä.
– Norjassa ei pysytty linjassa. Olimme sopineet, että kalastusta täytyy kovasti rajoittaa, eikä lohta saisi kalastaa niin paljon tänä vuonna. Se, että Norjassa avattiin lupapyynti, on meidän mielestämme väärin. Siellä myös pitäisi rajata tiukemmin, paljonko lohta voi pyytää, sanoo Feodoroff.
Yle ei tavoittanut kalastuskunnan puheenjohtajaa Karl Magne Arvolaa kommentoimaan asiaa.
Feodoroffin mielestä tilannetta vaikeuttaa se, ettei lohen merellä kasvatusta olla rajoitettu samalla tapaa.
– Lohikanta on huonontunut ja se mitä merellä tehdään, vaikuttaa paljon.
Kolttasaamelaisten oma perinnepyynti ei vaikuta luottamusmiehen mielestä lohikantaan samalla tapaa.
– Jokipyynti ei ole lisääntynyt ja sitä on vähennetty jatkuvasti. Mielestäni meidän tulee tehdä selväksi, ettei kulttuuriin perustuva pyynti vaikuta lohikantaan. Meri on se paikka, jonne kovempia toimia tarvitaan, näkee Feodoroff.
Myös Tenojoella on käyty vastaavanlaisia keskusteluja. Meripyynnin on tutkittu vaikuttavan Tenon lohen tilaan.
Enemmän yhteistyötä paikallistasolla, penää nuori kalastaja
Vesa Orassalon mielestä vuosittaiset neuvottelut Näätämöjoen kalastuksesta ovat epätasapainossa: Suomen puolelta paikallisilla ei ole yhtä vahvaa edustusta neuvotteluissa, kuin Norjassa.
Hänen mielestä on harmillista, että paikalliset eivät myöskään tee enemmän rajan ylittävää yhteistyötä, vaan ovat piikittelevät toisilleen kalastussäännöksistä.
Yhteistyötä tulisi edistää ja paikallisten kalastajien olisi tärkeää oppia toisiltaan, miten perinnekalastusta tehdään alueellisesti. Norjassa paikallisilla on käpälä-pyyntiä, kun taas Suomessa paikkakuntalaisilla on tapana pitää verkkoja joella.
– Paikalliset kärsivät siitä, että suuressa maailmassa tapahtuu paljon huonoa. Tutkijatkin ovat myöntäneet, että merellä ne suurimmat ongelmat ovat. Meidän tulisi yhdessä keskittyä siihen eikä riidellä joen törmällä, sanoo Orassalo.
Orassalon opettajan opinnot tulevat pian päätökseen. Hän on suunnitellut tulevaisuuttaan kotiseudulleen Näätämöön: opettajan töitä paikallisessa koulussa ja oman talon rakentaminen.
Pyyntikiellot tuovat kuitenkin huolta, miten unelmista tulisi totta. Lohenpyynti on tärkeä osa Orassalon identiteettiä.
– Jos lohestusta ei enää ole, niin täytyy miettiä, kannattaako muiden elämän osa-alueiden vuoksi palata kotiin, hän toteaa.
Näätämön kylällä ei ole paljon palveluita, saati asukkaita. Luonto on yksi tärkeimmistä tekijöistä, miksi nuoret haluavat palata kotiseudulleen.
– Lohestus merkitsee todella paljon. Mielestäni myös paikallisten oikeutta pyyntiin tulisi myös suojella.
