Elämäni moka -sarjassa julkisuudesta tuttu henkilö paljastaa elämänsä noloimman kömmähdyksen. Tällä kertaa vuorossa on Hildur-kirjasarjan luoja Satu Rämö.
”Sain Chilestä kutsun kirjailijavierailuun Santiago de Chileen noin puolitoista vuotta sitten.
Siellä oli rikoskirjafestivaali, johon he kutsuivat minut eurooppalaisena vieraana. Muut kirjailijat tulivat Latinalaisesta Amerikasta.
Olin hirveän otettu kutsusta, joka tuli Suomen suurlähetystön kautta. Hildur-kirjani oli ilmestymässä espanjaksi.
Vähän siistiä! En ollut ikinä käynyt Chilessä. Ihanaa mennä sinne, tavata lukijoita ja kuulla, minkälaisia dekkareita ihmiset siellä lukevat.
Ennen lähtöä minulla oli etäpalaveri järjestäjien kanssa. Kysyin heiltä tulkkauksesta: onko minulla sama tulkki tai kääntäjä koko ajan mukana?
”Meillä ei ole tulkkia tai kääntäjää mukana, mutta sinähän puhut vähän espanjaa, eikö vain”, he vastasivat.
Kerroin heille, että olin puhunut sujuvaa espanjaa 20 vuotta sitten, kun asuin Barcelonassa. Sen jälkeen muutin Islantiin ja opettelin islannin kielen. En muista espanjan kielestä oikein mitään.
He vastasivat, että olisi ihanaa, jos voisin silti yrittää.
Koska kyseessä oli iso investointi ja matkat jo maksettu, en halunnut perääntyä. ”Fuck it, let’s do it”, ajattelin.
Pyysin haastattelijalta kysymykset etukäteen. Suomensin kysymykset Google-kääntäjän avulla ja rakensin espanjankieliset vastaukset niihin. Opettelin myös ympäripyöreitä lauseita sille varalle, jos en tietäisi, mitä pitää sanoa.
Se oli iso työ. Minulla meni varmaan kuukausi, kun opettelin vastaukset, sanontoja, sanoja sekä lauseita ulkoa. Minulla oli kirjakiertue samaan aikaan Suomessa. Luin espanjan kielen sanoja illat ja yöt.
Kiertue Chilessä kesti vajaan viikon. Yleisössä oli kirjallisuuden professoreita, luovan kirjoittamisen opiskelijoita ja dekkarin ystäviä.
Olin lavalla nopeasti puhuvien argentiinalaisen ja chileläisen rikoskirjailijan kanssa. Heillä oli hyvät jutut, ja yleisö nauroi mukana. Minä olin hidas ja hölmö, joka mietti, miten vaikkapa juoni käännetään espanjaksi.
Jännitti paljon, mutta ajattelin, että nyt ei muita vaihtoehtoja ole. Minua auttoi, etten ottanut itseäni niin vakavasti ja heitin huumoria.
Aloitin jokaisen esiintymiseni kertomalla, kuka olen, mistä tulen ja että olen todella pahoillani huonosta espanjan kielen taidostani.
– Jos ette ymmärrä mitään, niin koittakaa jotenkin nauttia ja vaikka nauraa näille minun hauskoille vitseilleni, selitin alkuun.
Arvailin, mihin kysymykset voisivat liittyä. Minulla oli pieni muistilappu kädessäni piilossa.
Kun en ymmärtänyt haastattelijan kysymystä, pyysin yleisöstä apua.
Yleisön joukosta nuori chileläinen puhui hyvää englantia, käänsi kysymyksen minulle ja vastaukseni haastattelijalle.
Kaikki olivat hyväntuulisia ja tulivat jälkeenpäin aina kehumaan, kuinka rohkea olin ja miten ihanaa oli, että yritin puhua espanjaa. Jos jäädyin lavalla, sain apua yleisöltä.
He pyysivät minua tekemään videoita kanssaan. Vastasin, etten ole harjoitellut etukäteen, joten siitä ei välttämättä tule yhtään mitään.
Ei se haittaa, se on vain hauskaa! He kannustivat.
Ja hauskaa meillä oli. Matka itsessään oli todella mahtava. Olen iloinen, että nielin kaiken ylpeyteni ja päätin lähteä.
Tajusin, että pelkään välillä aivan ihmeellisiä mokia. Puhuin yleisölle kieltä jota en osaa, mutta mitään hirveää ei tapahtunut. Häpeän kynnys poistui, eikä minua ole nolottanut lavalla enää mikään.
Tämän jälkeen olen aina kysynyt etukäteen, jos en puhu kieltä, että onhan siellä tulkkaus tai kääntäjä mukana. Opin, että ensi kerralla, Satu, älä ohita tätä kysymystä alussa.”
Satu Rämö vieraili Puoli seitsemän -ohjelmassa keskiviikkona 22. lokakuuta.
