Media toistelee, että tulossa ovat velkavaalit. Poliitikoille se sopii: rahasta on helpompi puhua kuin terveydenhuollon luhistumisesta, Ulla Järvi kirjoittaa.
Jos sinusta tuntuu, että olet kuullut jo kaiken kurjistuvasta vanhusten kohtelusta – olet väärässä.
Sanomalehti Lapin Kansa kertoi maaliskuussa, miten 87-vuotias kemiläisrouva kuljetettiin paareilla maaten omassa ripuliulosteessaan sairaalan päivystyksestä Muonioon.
Rota-viruksen heikentämälle potilaalle ei löydetty muuta hoitopaikkaa. Länsi-Pohjan sairaalasta Kemistä on matkaa Muonion terveyskeskuksen vuodeosastolle noin 300 kilometriä. Matka Meri-Lapin tehdaskaupungista tunturien kupeeseen kestää kolme ja puoli tuntia.
Moni on saattanut suorastaan muuttaa syrjäkyliltä, jotta saisi palveluita läheltä.
Rouva kuvaili Lapin Kansan haastattelussa, kuinka hoitaja näytti ambulanssissa kuu-ukolta kertakäyttöisessä valkoisessa haalarissaan pleksi kasvoillaan. Matkakokemustaan konstailematon rouva kuvasi näin:
”Hoitaja oli sellainen 25-vuotias nuori mies. Sanoin, että jokaisella tien töyssyllä tulee tavaraa housuun. Perille päästyämme olin vyötärölle saakka ripulikakassa.”
Lapissa välimatkat ovat pitkät, minkä Lapissa asuvat ihmiset joutuvat hyväksymään. Mutta nyt oli kyse Kemistä, ei selkosten takana sijaitsevasta kylästä. Monihan on saattanut jopa suorastaan muuttaa syrjäkyliltä Kemiin, jotta saisi palveluita läheltä.
Lapin Kansa pyysi hyvinvointialueelta kommenttia tapahtuneesta. Sellainen saatiin, joskin sähköpostilla tullut lakoninen selitys oli kuin tekoälyn kirjoittama: ”Meidän palveluverkko on vuodeosastohoidon osalta niin, ettei kaikilla paikkakunnilla ole vuodeosastoa ja alueellisesti sijoittumisia tehdään.”
Vastaus kuulosti siltä, kuin ei olisi ollut kyse potilaasta ollenkaan vaan pikemminkin jostain siirtokelpoisesta tavarasta.
Hyvinvointialueelta saatiin sähköpostilla lakoninen selitys, joka oli kuin tekoälyn kirjoittama.
Neljän vuorokauden hoidon jälkeen rouva pääsi takaisin kotiin Kemiin. Paluumatka tehtiin Kela-taksilla. Sen siis kustasi Kela, eli me kaikki veronmaksajat.
Lapin Kansa jatkoi uutista seuraavana päivänä. Se olisi ollut hyvä tilaisuus hyvinvointialueelta vaikkapa pahoitella rouvan ala-arvoista kohtelua.
Pahoittelun sijaan saimme tietää, että naapurikunnan Mehiläisen yksityisellä vuodeosastolla Keminmaalla olisi ollut kyllä tilaa ripulin kuivattamalle kemiläisrouvalle.
Uutisen mukaan Lapin hyvinvointialue on kuitenkin rajannut, että tälle yksityisen puolen vuodeosastolle saa sijoittaa vain keminmaalaisia. Ripuloivalla kemiläisrouvalla olisi ollut matkaa naapurikunnan vuodeosastolle kymmenen kilometriä.
Hyvinvointialueelta todettiin yleisellä tasolla, että ostopalveluita on ohjeistettu välttämään, vaikka pitkät kuljetusmatkat ovat harmillisia. Suurta säästöä ei kuitenkaan jutun mukaan kertynyt.
Miksi yhä muistelen tätä yli kuukauden vanhaa uutista? Koska vastaavia tarinoita kuulee joka puolelta Suomea – ja ihan koko ajan.
Ollaan pisteessä, jossa luottamus terveydenhuoltoon on romahtamassa.
Kun media tivaa, miten tällainen potilaiden siirtely voi olla mahdollista, vastaukset ovat ympäripyöreitä. Hyvinvointialueiden johtajat kommentoivat korkeintaan, kuinka epidemiakaudet ovat poikkeustilanteita, minkä vuoksi hoitopaikat hetkellisesti täyttyvät. Johtajien mukaan potilasturvallisuus ei silti vaarannu.
Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että kansalaiset eivät enää usko näitä puheita. Luottamus terveydenhuoltoon on romahtamassa. Vuonna 2024 vain puolet suomalaisista luotti terveyspalveluihin, sosiaalipalveluihin luotti vielä harvempi.
Tuoreen kyselyn mukaan noin 60 prosenttia vastaajista ei myöskään koe sosiaali- ja terveyspalvelujen ja niiden hallinnon lisäävän luottamuksen ilmapiiriä Suomessa. Lisäksi merkittävä osa vastaajista tulkitsee nykytilanteen suorastaan vähentävän luottamusta.
Niin ikään Valtioneuvoston kansalaispulssikyselyn viime syksyn tulosten perusteella yhteiskuntaa oikeudenmukaisena pitävien kansalaisten osuus on laskenut viidessä vuodessa kuin lehmän häntä.
Kun merkittävän tiedotusvälineen haastatteluun kutsutaan korkea virkamies tai tv-studioon kootaan keskustelijoita puhumaan terveydenhuollosta ja hyvinvointialueista, puhe kääntyy heti rahaan. Ihmiset palveluiden kohteena tuntuvat olevan vain kuriositeetteja, satunnaisia esimerkkejä, jotka jäävät piiloon hupenevan rahakasan alle.
Ehkä jonain päivänä poliitikot ilmoittavat koko rahakasan huvenneen, ja hävinneen setelipinon alta ei löydykään potilaita vaan röykkiö haisevia ripulivaippoja.
Ulla Järvi
Kirjoittaja odottaa sitä hetkeä, kun yksittäistapaus lakkaa myös toimittajille ja päättäjille olemasta vain yksittäinen tapaus.
