Luontokuvaaja ja yrittäjä Lassi Rautiainen heittelee tyynesti suolle lohenperkausjätteitä ja koiranruokanappuloita kuhmolaisessa korpimaisemassa.
Parinsadan metrin päästä kantautuu voimakkaita karjahduksia, kun kaksi karhua nousee takajaloilleen ja neuvottelee marssijärjestyksestä buffetpöytään.
Rautiainen on vielä tyhjentämässä ämpäreitään, kun etuajo-oikeuden voittanut lähes 300-kiloinen karhu astelee alle sadan metrin päähän ja aloittaa herkuttelun.
Rautiainen astelee kiireettä pieneen vanerihökkeliin kameransa taakse, kuten hän on tehnyt jo vuosikymmenten ajan.
– Eivät nämä karhut ole millään tavalla kiinnostuneita ihmisistä. Vain ruoka kiinnostaa niitä.
Rautiaisen kuvauskojuilla käy hänen mukaansa vuosittain yli tuhat asiakasta noin 30 maasta.
Nyt hän pelkää vuosikymmenten aikana rakentuneen matkailuelinkeinon olevan uhattuna suunnitellun sudenmetsästyksen vuoksi.
Yrittäjä pelkää susijahdin vievän asiakkaat
Kainuussa kaadettaisiin esityksen mukaan 15 sutta kolmelta eri alueelta.
Kuusi niistä metsästettäisiin Kuhmon Kivikiekissä, missä Rautiaisen kuvauskojut sijaitsevat. Lopullisista metsästyskiintiöistä päättää maa- ja metsätalousministeriö.
– Jos susilauma tapetaan, turistien vierailut täällä loppuvat, Rautiainen sanoo.
Kivikiekin alueen susien metsästystä perustellaan lähisukulaisuudella. Suomen riistakeskuksen mukaan alueen laumassa lisääntyvä susipari on täyssisaruksia.
Suomessa toimii parisenkymmentä suurpetojen katselua ja kuvausta tarjoavaa yritystä, jotka sijoittuvat suurimmaksi osaksi itärajan tuntumaan, erityisesti Kainuuseen.
Rautiaisen mukaan hänen Wild Nature Finland -yrityksensä työllistää 8–10 henkilöä. Asiakkaat tulevat pääasiassa ulkomailta.
Karhut vetäytyvät Kainuussa talviunille loka–marraskuussa, minkä jälkeen kuvauskojujen päätähtiä ovat sudet.
Rautiaiselle juuri sudet ovat siksi tärkeitä ympärivuotisen matkailutoiminnan kannalta.
Tutkimustietoa on vaikea saada
Rautiaisen kuvauskojuilla kuuluu kiivasta kameroiden sulkimien naksutusta, kun brittikuvaajat saavat juuri sitä, mitä tulivat Kainuusta hakemaan.
Kalanperkausjätteitä ja koiranruokanappuloita tulee syömään vielä kaksi karhua ja kaksi sutta, joten muistikortit täyttyvät ja vierailijat ovat tyytyväisiä.
Ruokinnan vaikutuksesta petoeläinten käyttäytymiseen ruokintapaikkojen ulkopuolella on vain vähän tutkittua tietoa.
Luonnonvarakeskuksen vieraileva asiantuntija, emeritusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että GPS-pantatutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että säännöllisesti ruokintapaikoilla käyvien karhujen elinpiirit ovat pienempiä kuin muilla karhuilla.
Ruokintapaikka tarjoaa helposti saatavilla olevaa ravintoa, joten karhujen ei tarvitse liikkua ravinnon perässä yhtä laajalla alueella. Kojola kuitenkin muistuttaa, että karhut saavat ruokintapaikoilta vain pienen osan ravinnostaan.
Kojolan mukaan ruokinta muuttaa petoeläinten käyttäytymistä.
– Ruokintapaikoilla karhut suhtautuvat ruokkijaan kesysti eivätkä kaihda tulemista ihan lähelle. Vieraisiin ihmisiin pidetään enemmän etäisyyttä.
Siitä, muuttuuko ruokinnalla käyvien petoeläinten suhtautuminen ihmisiin myös ruokintapaikkojen ulkopuolella, ei juuri ole tutkimustietoa.
– Sitä on hyvin vaikea selvittää, sillä se vaatisi kokeellista tutkimusta, jossa tulee vastaan tutkimuseettisiä syitä. Ihmisiä ei voi altistaa sellaisiin lähestymiskokeisiin, Kojola sanoo.
Kuhmolaisella suolla karhut ja sudet näyttävät tottuneen ruokatarjoiluun ja kameroiden läsnäoloon.
Osa eläimistä jää pidemmäksi aikaa ruokailemaan, osa käy vain kääntymässä ennen kuin jatkaa matkaansa nopeasti hämärtyvään iltaan. Ehkä ne palaavat seuraavana päivänä kameroiden eteen.
