Kaikille tasa-arvoista suomalaista peruskoulua ei enää ole, sillä koulujen väliset erot ovat niin suuret. Tätä pohditaan koulujen eriarvoistumista tarkastelevassa tuoreessa tutkimuksessa.
– Suomessa halutaan kovasti uskoa yhtenäiseen peruskouluun. Sen vuoksi hyvä- tai huono-osaisuuden vaikutuksista lasten ja nuorten elämään on ajoittain hankalaa puhua, sanoo yleisen kasvatustieteen professori Sonja Kosunen Itä-Suomen yliopistosta.
Hän veti Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, joka selvitti, miten eriarvoistuminen näkyy koulujen arjessa.
Tutkijat seurasivat arkea sekä haastattelivat oppilaita ja henkilökuntaa kolmessa yläkoulussa pääkaupunkiseudulla. Koulut sijaitsevat sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla ja niiden oppilaiden taustat ovat moninaiset.
Kokosimme viisi tärkeintä pointtia eriarvoistuvasta peruskoulusta.
1. Koulujen eriarvoistuminen koskee koko Suomea
Julkisessa keskustelussa puhutaan usein vain pääkaupunkiseudun huonomaineisista alueista ja kouluista, mutta huono-osaisuus näkyy eri muodoissa kaikkialla Suomessa.
Eriytymistä tapahtuu myös koulujen sisällä. Painotusluokista, eli esimerkiksi musiikki- tai kieliluokista, on käyty kiivasta keskustelua etenkin Helsingissä.
Tutkimuskentän näkemys on yksiselitteinen: jos painotusluokalle hakeneet kootaan koulussa samaan ryhmään, syntyy jakoja ”meihin” ja ”niihin”. Niin oppilaat kuin opettajat tunnistavat ryhmien väliset erot ja puhuvat niistä.
– Painotusluokasta voi tulla eräänlainen kultahippuryhmä, jonka potentiaaliin uskotaan enemmän kuin muiden, toteaa dosentti ja yliopistonlehtori Marja Peltola.
2. Nuoret tunnistavat erot varallisuudessa ja yhteiskuntaluokissa
Vain harva teini-ikäinen käyttää termiä ”yhteiskuntaluokka”, mutta nuoret tunnistavat kyllä, mihin porukkaan kukakin kuuluu. Erot näkyvät esimerkiksi pukeutumisessa, harrastuksissa ja kaverisuhteissa.
Onko nuorella mahdollisuutta maksullisiin harrastuksiin? Mistä hän ostaa vaatteensa ja missä viettää vapaa-aikaa?
– Nuorten mielestä ulkonäöstä voi päätellä monia asioita, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, että hyväosaisilla olisivat kalleimmat merkkivaatteet, Marja Peltola sanoo.
Pääkaupunkiseudulla huono-osaisempien alueiden kouluissa on paljon maahanmuuttotaustaisia oppilaita. Tutkijat painottavat kuitenkin, ettei koulujen eriarvoistuminen ole vain maahanmuuttoon liittyvä kysymys.
3. Hyväosaiset nuoret voivat unelmoida, huono-osaiset eivät näe tulevaisuuteen
Suomessa on haluttu uskoa mahdollisuuksien tasa-arvoon eli siihen, että kaikilla on taustastaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen. Näin ei enää ole.
Erot näkyvät nuorten ajatuksissa tulevaisuudesta. Keskiluokkaisilla nuorilla on kauas ulottuvia ammatillisia haaveita ja käsitys siitä, mihin he hakeutuvat opiskelemaan peruskoulun jälkeen.
Työväenluokkaiset nuoret puhuvat tulevaisuudestaan epävarmemmin sanakääntein, mutta heitäkin peruskoulu on perinteisesti pystynyt tukemaan kohtuullisen hyvin.
– Mutta huono-osaisesta taustasta tulevilla nuorilla tulevaisuushorisontti yltää pahimmillaan vain seuraavaan aamuun, sanoo tutkijatohtori Heidi Huilla.
Huono-osainen nuori ei välttämättä usko, että hänellä on valinnanmahdollisuuksia oman tulevaisuutensa suhteen.
– Huono-osaisimpia nuoria koulujen on vaikea tukea yksin. He ja heidän perheensä tarvitsevat moniammatillista tukea, Huilla toteaa.
4. Opettajan ja rehtorin pitää tunnistaa koulun keskiluokkaisuus
Opettajilla ja rehtoreilla on paljon valtaa joko vahvistaa tai purkaa eriytymiskehitystä.
– Opettajanhuoneissa pitäisi uskaltaa puhua siitä, että on olemassa sellainen asia kuin yhteiskuntaluokat ja siitä, miten ne näkyvät luokkahuoneissa, sanoo projektitutkija Sara Juvonen.
Pelkkä toteamus ”meidän koulussa kaikki ovat tasa-arvoisia” ei riitä. Kouluissa pitäisi pohtia, miten keskiluokkaisuuden normit näkyvät arjessa ja miten heikko-osaisimpia oppilaita voidaan erityisesti tukea.
Oppilasryhmittely eli se, ketkä pääsevät tai joutuvat millekin luokalle, on keskeinen toimi. Koulut eivät voi määrätä nuorten kaverisuhteita, mutta kouluissa voidaan tehdä paljon sen eteen, että erilaiset nuoret ovat tekemisissä toistensa kanssa.
5. Koulut tarvitsevat kipeästi lisää rahaa
Yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii riittävästi pätevää, vakituista henkilökuntaa. Ne koulut, joissa on erityisiä haasteita, voivat saada erikseen haettavaa tarveperusteista rahoitusta. Yleensä lisärahalla palkataan lisää henkilökuntaa.
– Rahoituksen niukkuuden vuoksi rehtorit kertovat palkkaavansa usein koulunkäynninohjaajia, vaikka suurempi tarve olisi erityisopettajille, resurssiopettajille, kuraattoreille tai psykologeille, professori Sonja Kosunen sanoo.
Tähän asti lisärahoitusta on myönnetty määräajaksi, joten vakituisen henkilökunnan palkkaaminen ei ole ollut mahdollista.
