Uruguayn pääkaupungin Montevideon satamaan saapui tiistaina juna ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Lastina oli tonneittain suomalaisen metsäjätin UPM:n sellua.
Etelä-Amerikan maan mediassa ja julkisessa keskustelussa valtava ratahanke on saanut nimekseen ”UPM-juna”. Tällä nimellä rautatietä kutsuvat myös sitä ja suomalaisyhtiötä vastustavat aktivistit.
UPM ja Uruguayn hallitus eivät lempinimeä allekirjoita, vaan painottavat, että uudistettu rautatie tulee myös muiden yritysten ja jopa matkustajaliikenteen käyttöön.
Ilman UPM:ää uutta rautatietä ei kuitenkaan olisi olemassa.
Kun yhtiö päätti uuden sellutehtaansa rakentamisesta, Uruguay sitoutui rakentamaan rautatien, jolla sellu saataisiin maaseudulta 273 kilometrin päähän Montevideon satamaan ja sieltä maailmanmarkkinoille.
– On sanottu, että britit toivat rautatien Uruguayhin, ja nyt rautatie tekee paluun suomalaisten tukemana, sanoo Gonzalo Giambruno, joka on UPM:n teollisuuslogistiikasta vastaava johtaja Uruguayssa.
Britannia vastasi pitkälti Uruguayn rautateiden omistuksesta ja liikennöinnistä 1900-luvun alkupuolelle saakka. Viime vuosisadan lopun jälkeen Uruguayssa ei ole ollut junaliikennettä nimeksikään, ja rautatiet ovat päässeet rapistumaan. Siihen on nyt tulossa muutos.
Maantieteellisistä syistä rautatien uudistaminen oli UPM:lle kynnyskysymys uuden tehtaan rakentamiselle, jotta sen sellua voidaan kuljettaa tehokkaasti satamaan ja sieltä edelleen Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
– Uruguay sijaitsee todella kaukana päämarkkinoista. Rautatieyhteys tuo meille kaipaamaamme kilpailukykyä, luotettavuutta ja turvallisuutta. Rautatie on aivan eri asia kuin rekkakuljetukset, Giambruno sanoo Ylelle videopuhelussa.
Hintalappu nousi sellutehtaan tasolle
Junaradan oli tarkoitus olla toimintakunnossa jo silloin, kun sellutehdas valmistui vuosi sitten. Ratahanke viivästyi kuitenkin vuodella, ja sinä aikana sellua on kuljetettu satamaan rekoilla. Sellujunat korvaavat sellurekat vähitellen tämän vuoden aikana.
UPM ja Uruguayn hallitus muokkasivat sopimustaan siten, ettei Uruguayn tarvinnut maksaa suomalaisyhtiölle korvauksia, jos uudessa aikataulussa pysyttäisiin.
Ratahanke oli osoittautunut jo valmiiksi Uruguaylle paljon alussa arvioitua kalliimmaksi: 900 miljoonan dollarin budjetti paisui vuosien varrella lähes kolmeen miljardiin dollariin.
Uruguay on siis laittanut rautatiehen suunnilleen yhtä paljon rahaa kuin UPM investoi uuden sellutehtaansa rakentamiseen.
Tätä ovat tuoneet esille aktivistit, jotka syyttävät hallitustaan huonon sopimuksen tekemisestä suomalaisyhtiön kanssa. Heidän mukaansa juna on nimenomaan ”UPM-juna”, koska uudistettu osuus rautatiestä kulkee suoraan sellutehtaalta yhtiön satamaterminaaliin Montevideoon.
Lisäksi UPM käyttää 50 prosenttia rautatien kapasiteetista, ja sen rahti on etusijalla raideliikenteessä.
Matkustajaliikenne kaukana tulevaisuudessa
Rautatien muu käyttö on ainakin alkuun vähäistä. Vientiin keskittyvä Uruguay suunnittelee, että verkosto laajenisi ja yhä useampi kansallinen yritys kuljettaisi rautateitse tuotteitaan Montevideon satamaan.
– Tämä on hyvin kallis projekti maallemme, mutta pitkällä aikavälillä sen vaikutukset tulevat olemaan erittäin hyviä, sanoo Uruguayn liikenneministeriön asiantuntija, ratahankkeen johtoryhmässä toimiva Luis Ceiter Ylelle.
Ratahanke on Uruguayssa varsin suosittu. UPM on teettänyt paikallisella tutkimuslaitoksella vuosien varrella mielipidemittauksia, joiden mukaan noin 80 prosenttia kansalaisista pitää sitä hyvänä asiana.
Myönteinen suhtautuminen junaan johtuu osin nostalgiasta ja siitä, että ihmiset toivovat matkustajajunien yhdistävän lähitulevaisuudessa maaseudun kaupunkeihin. Näin arvioi tutkija Javier Taks, joka johtaa kestävän kehityksen tutkimusprojektia Uruguayn suurimmassa yliopistossa, Universidad de la Repúblicassa.
– En usko, että matkustajaliikenne toteutuu lähitulevaisuudessa eikä edes keskipitkällä aikavälillä, Taks sanoo Ylelle.
Hallitus selvittää mahdollisuutta sille, että matkustajat voisivat kulkea 60 kilometrin päähän Montevideosta vetyjunilla, kertoo liikenneministeriön edustaja Ceiter. Selvitystyö on vasta alkutekijöissään ja ensimmäiset päätökset voidaan tehdä parin-kolmen vuoden päästä.
Huoli turvallisuudesta ja itsemurhien riskistä
Sillä välin rautatien vaikutuksista käydään paljon ajankohtaisempia keskusteluja kansalaistasolla.
Radan lähellä asuville ihmisille vilkkaan junaliikenteen tulo on suuri muutos. UPM:llä ja hallituksella on käynnissä yhteinen valistuskampanja, jolla ihmisiä neuvotaan noudattamaan varovaisuutta rautatien lähistöllä.
– Koko yhteiskunnan täytyy totutella siihen, millaista on elää uuden, modernin rautatien kanssa, UPM:n logistiikkajohtaja Giambruno sanoo.
Junat kulkevat paikoin hyvin lähellä ihmisten koteja. Monet radanvarren asukkaat ovat olleet huolissaan mahdollisista kemikaalivuodoista ja siitä, että alati ohikiitävät junat voisivat aiheuttaa vaurioita rakennusten perustuksille.
UPM ja Uruguayn hallitus vakuuttavat, että rautatien ja junien turvallisuus on eurooppalaisten standardien tasolla. Junien liikennöinnistä vastaa muun muassa saksalainen Deutsche Bahn.
Radanvarren asukkaiden ajatuksia kartoittavat yliopiston tutkijat törmäsivät myös heitä yllättäneeseen huolenaiheeseen: siihen, että junaliikenne lisäisi itsemurhien riskiä.
Huolen esittivät asukkaat, jotka muistivat vastaavia tapauksia 30 vuoden takaa, kun junia viimeksi kulki raiteilla. Uruguayssa itsemurhien määrä on yli kaksinkertainen kuin Latinalaisessa Amerikassa keskimäärin.
– Joissain kohdissa radanvartta on tietenkin aitoja, mutta en ole varma, millaisin kansanterveydellisiin toimiin hallitus on valmistautunut ehkäistäkseen itsemurhien riskiä rautatiellä, tutkija Taks sanoo.
Noin 200 ihmistä joutui muutamaan kodistaan
Yleisimpiä huolenaiheita asutuskeskuksissa on ollut se, että uudistettu rautatie halkoo kaupunkeja ja naapurustoja. Yhtäkkiä lähikoulu tai työpaikka voikin olla toisella puolella vilkasta junarataa.
– Jotkut asukkaat kokevat, että heidän arkensa häiriintyy pahasti, kun he eivät pääse enää helposti liikkumaan radan puolelta toiselle, sanoo Taks.
Ylikulkureittien suunnittelu ja rakentaminen jatkuu radan varrella vielä pitkään.
Ihmisiä on myös häädetty kodeistaan radan tieltä. Taksin mukaan kaikissa tapauksissa ihmiset eivät ole saaneet valtiolta reilua korvausta ja kohtelua.
Liikenneministeriön Ceiter kertoo henkilökohtaisesti neuvotelleensa useiden asukkaiden kanssa, ja sanoo, että tilanteet ovat olleet hyvin erilaisia keskenään.
– Ymmärrän, ettei ihmisille ole toivottavaa, että tällainen suuri rakennelma tulee oman talon eteen. Tai että hallitus tulee ovelle ja sanoo, että sinun ystäväni on lähdettävä täältä ja me maksamme talostasi.
Ceiterin mukaan maiden pakkolunastuksia tehtiin yhteensä 1 200, ja noin 200 ihmistä joutui lopulta muuttamaan pois kodeistaan rautatien vuoksi.
