Eläinavusteisen terapian ja kuntoutuksen tarve on suuri, mutta palveluntarjoajia toistaiseksi vähän. Eduskunnan työryhmä pyrkii lisäämään hoitomuotojen hyödyntämistä.
Uudenmaan erikoissairaanhoidosta vastaava HUS-yhtymä kaavailee muutoksia ratsastusterapiayksikköönsä Lohjalla.
HUS selvittää parhaillaan ainakin hevosten omistuksen ja ylläpidon ulkoistamista, mikä työntekijöiden käsityksen mukaan tarkoittaa koko nykymuotoisen terapiatoiminnan päättymistä.
Toimintaa 27 vuotta sitten perustamassa ollut psykologi Jyrki Nikanne suree tilannetta.
– Toki täytyy olla kiitollinen, että näinkin pitkään tämä toiminta on jatkunut, mutta kyllä tämä tieto surulliseksi vetää.
Vihtiläinen Susanna Tiirikainen on niin ikään huolissaan ratsastusterapiaan pääsyn mahdollisesta vaikeutumisesta. Hänen 12-vuotias tyttärensä on saanut terapiasta käänteentekevän avun neuropsykiatrisiin haasteisiinsa.
– Kaikki muut kokeillut terapiamuodot ovat olleet käytännössä täysin hyödyttömiä. Muihin terapioihin hän ei ole oikeastaan edes halunnut mennä.
Aikoinaan asperger-diagnoosin saanut Anna Nieminen on kokenut niin ikään keskusteluterapian vaivalloiseksi ja kiusalliseksi ”suurennuslasin alla olemiseksi”.
Hevosen kanssa tilanne oli toinen. Nieminen kävi ratsastusterapiassa 9-vuotiaana.
– Olin tosi jääräpäinen, en kuunnellut ketään ja olin täysin uppoutunut omaan maailmaani. Hevonen sai minuun kontaktin ja sen kautta helpottui kontaktin luominen myös ihmisiin. En usko, että olisin saanut vastaavaa apua mistään muusta terapiamuodosta.
Eläinavusteisen terapian saannissa isoja eroja
Kela on korvannut ratsastusterapiaa vuodesta 1992 lähtien ja nosti sen omaksi, erilliseksi kuntoutusmuodoksi muun muassa fysioterapian rinnalle viisi vuotta sitten.
Ratsastusterapiassa kuntoutuja viettää aikaansa tallilla muun muassa hevosia hoitaen ja niillä ratsastaen.
HUS on ollut alan edelläkävijä ja oli pitkään ainoa julkisen terveydenhuollon ratsastusterapian tarjoaja. Terapiamuoto on nykyään käytössä lähes kaikilla hyvinvointialueilla ja julkisen terveydenhuollon osana sitä tarjotaan tällä hetkellä ainakin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.
Eduskuntaan kaksi vuotta sitten perustettu työryhmä pyrkii lisäämään eläinavusteisien terapiamuotojen tunnettuutta ja käyttöä, koska niiden tarve on työryhmän mukaan suuri ja näyttää vain kasvavan.
– Haasteena on se, että palveluita ei ole kaikilla alueilla saatavilla riittävästi. Eläinavusteiseen terapiaan pääsy varhaisessa vaiheessa voi hyödyttää asiakkaita niin paljon, että vaativimmilta hoitojaksoilta vältytään. Tämä on erityisen huomionarvoista kustannusnäkökulmasta, inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan, eläinavusteisen työryhmän puheenjohtaja Sofia Virta (vihr.) kommentoi sähköpostitse.
Ratsastusterapia mullisti koko elämän
Nyt 22-vuotias Anna Nieminen työskentelee peruskoulussa iltapäivätoiminnan ohjaajana ja haaveilee historian opinnoista yliopistossa.
Tähän pisteeseen pääsyssä on ratsastusterapialla ollut iso rooli.
– Nyt voin todella hyvin. En osaa sanoa, minkälaista elämäni olisi ollut ilman ratsastusterapiaa, mutta ihan varmasti tosi paljon vaikeampaa.
Susanna Tiirikaisen perhearjen ratsastusterapia on mullistanut täysin. Tytöstä on äidin mukaan tullut terapian myötä paljon entistä omatoimisempi ja rohkeampi.
– Päivittäinen arki on helpottunut suunnattoman paljon. Se luo myös tulevaisuudenuskoa, mitä ei aikaisemmin ollut.
Psykologi Jyrki Nikanne muistelee auttaneensa työuransa aikana lukemattomia potilaita yhdessä hevosten kanssa. Tämä työ myös jatkuu, sillä hän työskentelee Vihdin Vuorelan koulukodissa, jossa on myös pienimuotoista ratsastusterapiatoimintaa.
– Aivan varmasti tulen eläkkeellä muistelemaan nimenomaan hevosen kanssa saavutettuja hoitotuloksia. Ne ovat ehdottomasti olleet niitä työuran hienoimpia hetkiä. Tämä ei ole mitään hupia, vaan todistetusti tehokas hoitomuoto.
HUSin työntekijät eivät esiinny jutussa nimillään asian arkaluonteisuuden ja keskeneräisyyden takia.
