Ukrainan maltaasta tehty olut ei ole pohjoissuomalaiselle panimolle hyvää bisnestä, mutta halu auttaa painoi enemmän kuin voitto.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ryhtyivät pienpanimot ympäri maailmaa tukemaan Ukrainaa panemalla ja myymällä olutta, jonka tuottoja ohjattiin Ukrainan auttamiseksi.
Tornion Panimon toimitusjohtaja ja panimomestari Kai Kostiander alkoi pohtia, olisiko vastaavanlainen tempaus mahdollista toteuttaa.
– Ajattelin, että tuo olisi aika hyvä juttu. Toisaalta mietitytti myös, että ratsastetaanko toisten kärsimyksellä ja tehdään sillä liiketoimintaa vai onko tällainen vilpitöntä hyväntekeväisyyttä.
Siinä vaiheessa Kostianderille selvisi, että Suomessa Valvira kieltää hyväntekeväisyyden tekemisen alkoholin avulla ja ajatus Ukrainan auttamisesta oluen avulla hautautui hetkeksi unholaan.
Viime kesänä torniolainen panimomestari kuuli Suomeen viinejä ja oluita maahantuovan Galatea Oy:n Henri Johanssonilta, että Ukrainassa on siilot täynnä ohramallasta, koska oluen tuotanto on maassa monin paikoin keskeytynyt sodan vuoksi.
Ennen sotaa Ukrainasta on Pienpanimoliiton viestintäkoordinaattori Esa Salmisen mukaan hankittu muun muassa pieniä pulloja oluisiin.
– Sodan alettua niitä ei ole saanut, ja pullot on pitänyt hankkia muualta, hän kertoo.
Maltaiden matka ei ollut helppo
Torniossa oli kuultu jo aiemmin ukrainalaisten mallasongelmasta.
– Emme mekään ensimmäiseen tarjoukseen tartuttu, koska liikeideaamme kuuluu tehdä olutta kotimaisesta maltaasta, Kostiander selventää.
Suomi nousi aikanaan sotien jälkeen viennillä, ja Kostiander ajatteli, että ostamalla Ukrainasta mallasta, voitaisiin samalla auttaa Ukrainaa.
Nyt Torniossa pannaan olutta maltailla, jotka on tuotu Ukrainan pääkaupungin Kiovan länsipuolella sijaitsevasta Obolonin kaupungista, jossa sijaitsee suuri Obolon-panimo ja mallastamo.
Maltaiden matka Tornioon ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen. Työ maltaiden hankkimiseksi alkoi jo viime syksynä, mutta panimolle ne saapuivat vasta helmikuussa.
Galatea tuo Obolonista olutta, ja alkuperäisenä ajatuksena Henri Johanssonilla ja Kai Kostianderilla oli tuoda maltaat samalla kuljetuksella kuin oluet.
– Suomen päässä oleva huolinnasta vastaava varasto ilmoitti, että se ei suostu käsittelemään maltaita. Lupasimme, että huolehdimme maltaat muutamassa tunnissa ulos, mutta sekään ei käynyt, Kostiander kertaa.
Oluessa oli tarkoitus käyttää myös ukrainalaista humalaa, joka lähti matkaan maltaiden seurana. Humalat jäivät kuitenkin Tulliin.
– EU:n vaatima humalan alkuperän todistava dokumentti ei ollut kelvollinen. EU on tehnyt säädöksiä turvatakseen omaa humalatuotantoaan. Siinä vaiheessa Obolonilla nostettiin kädet pystyyn.
Panimomestari Kostiander teki oluen reseptin yhteistyössä ukrainalaisen panimomestarin kanssa.
– Haluamme tehdä jotain vähän erilaista olutta kuin mitä Obolon itse tekee. Kyse on edelleen vaaleasta lagerista, mutta humalaa on vähän reippaammin.
Oluelle on keksitty jo nimikin: Slava-pils.
– Vaikka ”Slava Ukrainista” on muodostunut tietynlainen sotahuuto, niin ennen sotaa se on ollut rauhanomainen eläköön-huuto. Haluamme nimenomaan korostaa yhteistyötä ja ystävyyttä. Pienpanimot maailmanlaajuisesti ovat aina yhteistyöhengessä liikkeellä, Pienpanimoliiton hallituksessakin istuva Kostiander sanoo.
Pienpanimoissa on tavallista, että niissä voidaan tehdä pieniä kertaeriä oluita tiettyyn tarkoitukseen.
– Suurin osa pienpanimoihmisistä on mukana niin sanotusti ”rakkaudesta lajiin”, tietyllä tavalla idealistisia ihmisiä. Meillä ei ole talousosastoja tai markkinointiosastoja, jotka tulevat sanomaan, että ”kuulkaapa tytöt tai pojat, ei näin voi tehdä”.
