Kuuntele Yle Areenasta jääkiekon 4. puolivälierät : TPS-Tappara (voitot 1-2), HIFK-Pelicans (voitot 0-3) ja Jukurit-Kärpät (voitot 0-3)
HIFK:n pudotuspelien kriisituloksia pitää tarkastella Ylen jääkiekkoasiantuntija Topi Nättisen mukaan laajemmalla perspektiivillä. Helsinkiläisten viimeinen kauden kotiottelu voi olla tiistaina Helsingissä. Pelicans johtaa puolivälieräsarjaa voitoin 3–0.
Helsingin IFK on viimeksi kannatellut Kanada-maljaa kohta 13 vuotta sitten kaudella 2010-11, jolloin valmentaja Kari Jalonen johti Mikael Granlundin ja kumppanit Suomen mestareiksi. Sen jälkeen helsinkiläiset ovat yltäneet finaaleihin vain kerran: 2015-16.
Menestysnälkäiselle ja ison budjetin liigaseuralle nykysaavutukset ovat isoja pettymyksiä.
– HIFK:n kuvaa pitää katsoa pidemmällä näkökannalla, jos ja kun puhutaan urheilupomo Tobias Salmelaisen ja valmentaja Ville Peltosen kolmen kauden mittaisesta ajanjaksosta ja satsauksesta vaikka tähän kauteen.
Peltosen valmennusaikakaudella HIFK ollut kahdella edelliskaudella kuudes ja neljäs. Jos Nordiksen isännät pulpahtavat nimekkäällä joukkueella ulos mitaleilta kolmannen kerran peräkkäin, niin katseet kohdistuvat väistämättä valmennukseen ja seurajohtoon, joka on koonnut joukkueen.
Asiantuntijan mukaan runkosarjan kuudes tila ei ollut sitä, mitä HIFK:lta odotettiin. Vähintään puolivälierin kotietu oli materiaalin mukainen minimitavoite.
– Ei ollut hyvä suoritus runkosarjassa.
HIFK:lla neljä perättäistä tappiota alla
Topi Nättinen sanoo, että vaikka SM-liigan historiassa on noustu vain kerran pudutuspelisarjassa voittoon kolmen tappion jäljiltä, niin se ei vaikuta HIFK:hon, joka voi rakentaa vielä oman tarinansa.
– Totta kai tilanne on tilastollisesti helsinkiläisille todella vaikeaa ja haastavaa, myöntää Nättinen.
HIFK:n luisuminen kuilun partaalle kolmen pelin jälkeen on tilastollisesti jättiyllätys. Helsinkiläiset eivät kuitenkaan hävinneet marraskuun jälkeen kahta perättäistä ottelua varsinaisella peliajalla ja osoittivat siten pitkältä aikaväliltä joukkueen kykenevän nopeaan reagointikykyyn kohdatessaan tappion. Näin vakuuttavalla tilastolla on usein jopa voitettu mestaruuksia.
– Hämmentävää on, että HIFK:n peliote karannut juuri tärkeimmällä hetkellä ja vielä joukkueen avainpelaajilla. Määrätyille pelaajille vastuu on isompi, ja jos niissä epäonnistuu, se ei tiedä koskaan joukkueen menestykselle hyvää.
Nättisen mielestä HIFK on roikkunut pelillisesti edelleen tuloksessa kiinni ja pystynyt luomaan riittävästi maalipaikkoja, vaikka samaan aikaan onkin antanut liikaa paikkoja vastustajalle.
– Enemmän tämä on kiinni henkisen puolen asioista. Jotain se kertoo, että HIFK on laamaantunut virheisiin. Kahdessa ensimmäisessä puolivälierässä joukkueen kiri jäi olemattomaksi.
Kun mukaan ynnätään runkosarjan päätöstappio (Helsingissä 0–3 KalPalle), niin HIFK:lla on alla nyt neljä perättäistä tappiota ja kausi voi päättyä pahimmillaan jopa viiden pelin tappioputkeen.
Käsittämättömät, isot henkilökohtaiset virheet
Asiantuntijan mukaan Pelicansin ei ole tarvinnut edes vielä näyttää parasta osaamistaan. Joukkueen kahdeksasta ylivoimasta se on värkännyt vain yhden maalin HIFK-sarjassa, silti lahtelaisilla on sarjassa 3–0-johto.
– Riittävän hyvin ovat kuitenkin pelanneet, sellaista laadukasta lätkää, jossa hermokontrolli kestää. Eihän puolustajakolossi Ben Bloodia ole vielä edes näkynyt ollenkaan. Antti Tyrväinen on ollut Jori Lehterän kentälle varjostaja, ensimmäinen peli oli täydellinen.
HIFK on jokaisessa kolmessa playoffs-ottelussa kompastunut isoihin henkilökohtaisiin virheisiin, joista vastustaja on viimeistellyt ratkaisumaalit.
Ensimmäisessä puolivälierässä kultakypärä Jori Lehterä sai ottaa piikkiinsä kaksi takaiskua ja sähelsi Tyrväiselle läpiajon, joka johti ajassa 56.16 Pelicansin voittomaalin. Olkoonkin että Leo Komarov sammutti kirivaiheen typerään suihkukomennukseen, josta ropisi myöhemmin pelikieltoa.
Kakkospelissä luottovahti Roope Taponen oli osallisena molempiin takaiskuihin, joista jälkimmäinen tuli toki osaltaan epäonnekkaan pompun kautta ajassa 57.08, jossa Lubos Horky pääsi niittaamaan kiekon tyhjään maaliin.
– Vaikka Taponen antoi tavallaan torjunnoillaan mahdollisuuden HIFK:lle voittoon, niin harvoin yhdellä maalilla voittaa jääkiekossa. Mutta kahta virhettä ei voi maalivahti samassa ottelussa tehdä, se on vain liikaa, asiantuntija Nättinen painottaa.
Kolmannessa puolivälierässä epäonnen soturi oli jatkoerässä, ajassa 66.40 puolustaja Kasper Kotkansalo, jonka avaus meni lahjapaperilla käärittynä yli 20 runkosarjamaalin pelaajalle, Lars Bryggmanin mailan lapaan.
Pelicansilla tarina, HIFK:lla taas historian taakka
Asiantuntijan mukaan Pelicans otti 3. puolivälierässä paljon jäähyjä ja antoi HIFK:lle mahdollisuuden voittoon. Tämä oli Nättisen mielestä ainoa hetki, milloin lahtelaisryhmän kontrolli on toistaiseksi pettänyt.
– Pelicansilla on koko kauden tarina, jossa on paljon kaikenlaisia tapahtumia. HIFK:lla on taas historian taakka takanaan. Jos Peltosen 3. kausi päättyy tähän – varsinkin 0–4 tappioon puolivälierissä – niin jotain isompia vaihdoksia pitää varmasti tehdä. Jotenkin tuntuu, että tämä henkilöityy Salmelaiseen ja Peltoseen, keskustelu on ollut heissä, eikä se ole tehnyt hyvää.
Nättinen kummastelee valmentaja Peltosen kommentteja pelien jälkeen, että HIFK on löytänyt pelillisen identiteetin
– Nämä eivät ole sitä, mikä luo minusta uskoa. Tässä enemmän väistellään totuutta. Jos ei riitä, niin ei vain riitä. Se pitäisi pystyä myöntämään.
– Onhan tämän organisaatiolle järkyttävä pettymys. Jo pidempään asioita ei ole tehty niin hyvin kuin resurssit edellyttäisivät. Puoli ok ei ole riittävän hyvin. Onko tämä loppujen lopuksi edes niin iso pettymys? Itse uskalsin odottaa, että Pelicans-sarja on heille haastava. Niemelä vastaan Peltonen on mennyt valmennuspuolella täysin Niemelän povitaskuun, näkee asiantuntija.
Siinä missä HIFK:lta löytyy pudotuspeleissä tärkeillä pelipaikoilla alisuorittajia, niin Pelicans on sen sijaan onnistunut omassa roolituksessaan ja kauden aikana hankituissa täsmähankinnoissaan.
IFK-lisää määrätyille pelipaikoille, Pelicansin täsmähankinnat loistaneet
– Ryan Lasch, Lars Bryggman, Patrik Carlsson ovat tehneet riittävät tehopisteet. Jos puhutaan Pelicansin neloskentän kokemuksesta, niin siellä on aika monta Suomen mestaruutta, maailmanmestaruutta ja muita mitaleita. Jonas Enlund-Tyrväinen-Juhamatti Aaltonen on aika spesiaalikenttä, jonka voi heittää Lehterän vitjaa vastaan.
Nättisen mukaan HIFK:n materiaali on kova, mutta siellä on IFK-lisää määrätyillä pelipaikoilla.
– Kokoonpanoa kun tarkastelee, siellä on tietynlaista sumeutta. Samaan aikaan Pelicansilla on esimerkiksi Jonas Enlund, josta kukaan ei puhu eikä edes huomaa, saati muista kyseistä pelaajaa. Mutta jos katsoo hänen historiaa, niin ymmärtää kaverin arvon.
– Pelicans on rakennettu hyvin. Sinne ovat tulleet kesken kauden Blood, Tyrväinen, maalivahti Niklas Kokko, Aaltonen, Nathan Schnarr. He ovat olleet ainakin tähän hetkeen ihan älyttömiä hakuja, kehuu Nättinen lahtelaisseuran värväysosastoa.
Pelicans on päässyt vaikeuksistaan yli ja hitsaantunut sitä kautta yhteen. Joukkue on nostanut tasoaan, HIFK taas ei.
– Pelicans oli sarjassa minusta ennakkosuosikki. Nyt kun pelaajia ja muita osa-alueita aletaan palastelemaan, niin onhan Pelsuilla parempi materiaali oikeille pelipaikoille ja joukkue on selkeämmin roolitettu.
– Lisäksi heillä on pelitavallinen etu, jossa on lyhytsyöttöä, vastakarvaamista ja erilaisia rytmejä. HIFK:lta ei löydä tällaista peli-identiteettiä, vaikka heillä on nimekkäitä, kokeneita ja voittavia pelaajia. Sellainen koheesio puuttuu IFK:lta, vaikka voitot ovatkin olleet pienestä kiinni, asiantuntija Nättinen arvioi.
