Jääkiekkovalmentaja Antti Törmänen oli helmikuussa 2021 onnellinen mies. Kesällä 2020 sappirakkosyöpään sairastunut Törmänen oli puolen vuoden raskaan kemoterapian eli lääkinnällisen syöpähoidon jälkeen saanut käsiinsä niin sanotusti terveen paperit. Hän palasi työhönsä eli Sveitsin NLA-pääsarjaa pelaavan EHC Biel-Biennen päävalmentajaksi, ja syöpähelvetti oli sillä erää taakse jäänyttä elämää.
Tuli kevät 2023, ja joukkue valmistautui pudotuspeleihin, kun päävalmentaja kävi rutiininomaisessa, syövän jälkihoitoon kuuluvassa kontrollitutkimuksessa. Niissä Törmänen oli käynyt koko kahden vuoden ajan, kolmen kuukauden välein.
– Kaksi vuotta oli nimenomaan syövän uusiutumisen kannalta kriittinen ajankohta. Kuvat näyttivät vielä hyviltä, mutta veren syöpämarkkerit eli kasvainmerkkiaineet olivat koholla. Asiantuntijalääkäri totesi syövän uusiutuneen, ja siitä kahden kuukauden päästä uusiminen näkyi sitten jo kuvissakin, Törmänen muistelee noin vuoden takaista, murskaavaa hetkeä.
– Pudotuspelit alkoivat samana päivänä, kun asia varmistui. Se salattiin aluksi pelaajilta, mutta seurajohtoa informoin heti.
Kemoterapia Lausannen erittäin maineikkaassa, julkista terveydenhoitoa tarjoavassa yliopistosairaalassa oli niin rajua, että Törmänen 2021 muisteli olleensa kuin Pavlovin koira. Miestä alkoi oksettaa jo matkalla hoitoon. Nyt sama oli edessä, entistä kovempana.
– Toinen rundi vei todella tummiin vesiin. Jos ensimmäinen jakso oli kuin nyrkkeilymatsin tunnusteleva avauserä, niin nyt lyötiin oikein kunnolla.
Tilanteeseensa realistisesti ja rauhallisesti suhtautunut Törmänen myöntää, että oli psyykkisesti kovilla viime keväänä.
– Ensin kuulen, että kuvat näyttävät hyviltä ja kaksi päivää sen jälkeen, että syöpä onkin kasvainmerkkiaineiden perusteella uusinut. Kuin pesäpallomailasta takaraivoon.
Törmänen kertoo, mitä pohti Lausannen sairaalassa, kun erikoissairaanhoitajat valmistelivat hänen jälkimmäisen hoitojakson ensimmäistä suonensisäistä lääkeannostaan.
”Kahdet hanskat käsissä”
– Katselin, miten hoitajat käsittelivät lääkkeitä kahdet hanskat käsissä. Kyllähän siinä iskee tajuntaan, millaisesta myrkystä on kyse ja että kohta se valuu minun elimistööni. Yleensä sairaalaan mennään huonommassa kunnossa kuin sieltä poistutaan, mutta kemoterapian kanssa tilanne on toinen, Törmänen naurahtaa.
Sveitsiin perheensä kanssa jo yli 10 vuotta sitten asettunut Törmänen on koko ajan luottanut maan julkiseen terveydenhoitoon. Vaimolla on Sveitsissä vakituinen työpaikka. Toinen poika on jo aikuinen ja omillaan, nuorempi aloittamassa lukiota.
– Uusi kemoterapia alkoi viime huhtikuussa, ja se jatkui siitä noin seitsemän kuukautta. PET-kuvausten (leikekuvamenetelmä, jolla saadaan tarkkaa tietoa mm. syövän levinneisyydestä) perusteella tilanne on hyvä, mutta veren kasvainmarkkerit ovat yhä koholla.
Leikkaushoitoa Törmäselle ei tehty sen riskitasojen takia. Syöpähoitojen lomassa ja varsinkin niiden päätyttyä Törmänen on intensiivisesti nostanut kuntoaan kävelemällä, hiihtämällä, laskettelemalla, tenniskentällä ja punttisalilla. Yhteydenpito vanhaan Jokerit-aikaiseen ystävään, Davosin maalivahtivalmentajana työskentelevään Markus Kettereriin on ollut tiviistä.
– Treenaaminen on ollut myös mentaalisesti hyvin tärkeää elämänsisältöä. Haluan taas kiittää perhettä myötäelämisestä. En olisi halunnut, että he näkevät minut isänä ja aviomiehenä siinä tilassa, jossa pahimmillaan olin.
Pelaajana Törmänen oli voittamassa MM-kultaa ja kahta -hopeaa sekä olympiapronssia Naganossa 1998. Valmentajana hän saavutti mestaruuden Sveitsin pääsarjassa Bernissä, Mestiksessä Vaasan Sportissa ja U20-SM-sarjassa Espoon Bluesissa. SM-liigan finaalissa hän oli hopeajoukkue HIFK:n päävalmentaja keväällä 2016.
Valmennusura todennäköisesti ohi
Nyt Törmänen myöntää, että hänen menestyksekäs uransa päävalmentajana on hyvin todennäköisesti ohi.
– En hakkaa asiaa kiveen, mutta realiteetit on tunnustettava. Saan vielä todennäköisesti hyvin pitkään immunoterapia-nimistä (hoitometodi, jolla ei pyritä tuhoamaan suoraan syöpäsoluja, vaan vahvistamaan elimistön omaa puolustusjärjestelmää kamppailemaan niitä vastaan) syöpähoitoa kerran neljässä viikossa. On erittäin todennäköistä, että traditionaalista päävalmentajantyötä en enää tee. Jokin muunlainen valmentaminen muunlaisista lähtökohdista voisi tulla kyseeseen.
– Ei ole siis varmaa, että käteeni enää isketään niin sanottuja terveen papereita.
Mielenkiinto ja rakkaus jääkiekkoon on jäljellä.
– Olen käynyt katsomassa hallissa paljon pelejä ja seurannut muutenkin tiiviisti. Sveitsissä on liuta upeita suomalaisia pelaajia, Törmänen viittaa mm. Valtteri Filppulaan, Sami Vataseen, Sakari Manniseen ja Teemu Hartikaiseen.
Vuonna 2004 päättyneen aktiiviuransa jälkeen Törmänen viimeisteli kauppatieteiden maisterin opintonsa ja oli vuoden ”tavallisessa” työelämässä ennen kuin heittäytyi valmennusuralle. Paluu ei-jääkiekkotöihin on hyvinkin edessä.
– Työnhaku kiinnostaa kovasti. Sveitsissä on hyvät ja toimivat työmarkkinat, ja nyt 53-vuotiaana sieltä voisi tärpätä. 55-vuotiaaksi ei varmaan kannata odotella.
Kiekko-Espoon liigapaluu ilahduttaa
Myös suomalaista jääkiekkoa Törmänen on nykyisestä kotimaastaan seurannut tiiviisti. Hänen kasvattajaseuransa Kiekko-Espoo palaa SM-liigaan ja suuruudenvuosien seuransa Jokerit todennäköisesti muutamassa vuodessa sekin.
– Onnea matkaan! Kun Suomen BKT:stä noin 40 prosenttia muodostuu pääkaupunkiseudulla, niin ei kai siitä tarvitse keskustella, kuuluuko sieltä pääsarjaan useampi kuin yksi joukkue.
Valmentajista ja pelaajista Törmänen kertoo seuranneensa kiinnostuneena kahta isoa tarinaa: Jukurien päävalmentajaa Olli Jokista ja KalPan keskushyökkääjää Oliver Kapasta, joiden ura jatkuu ensi kaudella Ruotsin SHL-pääsarjan Timråssa.
– Luulen, että aika harva olisi uskonut, miten hienosti Olli onnistuu Mikkelissä. Nyt hän ottaa rohkean seuraavan askeleen. Oliver on edustanut sukudynastiaansa upeasti ja sanoisin, että hän on lähellä MM-kisapaikkaa.
Antti Törmäsen rajuista kokemuksista syövän kanssa puhutaan tänään myös Radio Suomen Urheiluillassa kello 18.02 alkaen.
