Työmarkkinoiden riitatilanne on poikkeuksellisessa lukossa.
Lakkoilevat palkansaajat vaativat hallitusta kohtuullistamaan työmarkkinauudistuksiaan, jotta työtaistelut voidaan lopettaa.
Hallitus vannoo vievänsä hallitusohjelmassa sovitut uudistukset maaliin asti ja muistuttaa mielellään, että heillä on siihen vaaleissa saatu mandaatti.
Lakot jatkuvat ja laajenevat, eikä mitään ratkaisuyritystä tilanteeseen ole edes näköpiirissä.
Yle kysyi kahdelta työmarkkinoita työkseen pitkään seuranneelta eläkeläiseltä, miten tilanteesta pitäisi tulla ulos.
Lasse Laatunen jäi vuonna 2015 eläkkeelle Elinkeinoelämän keskusliitosta, jossa hän toimi vuosikymmeniä, muun muassa työmarkkinajohtajana. Sittemmin Laatusen välit elinkeinoelämän etujärjestöihin ovat viilentyneet, eikä moni työnantajaleirissä katso hänen enää edustavan työnantajien näkemystä.
Ralf Sund on eläköitynyt ekonomisti, jolla on vankka tausta ay-liikkeessä. Hän on tehnyt uraa muun muassa palkansaajakeskusjärjestö STTK:n ja sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn pääekonomistina. Hän on vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri. Viime hallituskaudella hän toimi opetusministeri Li Anderssonin (vas.) ja vasemmistoliiton ministeriryhmän talouspoliittisena erityisavustajana.
Miksi tilanteeseen on päädytty?
Lasse Laatunen sanoo, että syntyneen tilanteen perussyy löytyy hallitusohjelmasta, johon työelämäuudistukset kirjattiin liian yksiselitteisiksi lopputuloksiksi.
Hallitusohjelmaan olisi kannattanut kirjata tavoitteita, joista olisi lähdetty neuvottelemaan, Laatunen katsoo. Samaa lääkettä hän ehdottaa nyt syntyneeseen tilanteeseen.
– Mielestäni ainoa keino ratkaista tämä tilanne on se, että palkansaajat, työnantajat ja hallitus tulevat ehdoitta samaan neuvottelupöytään ja lopettavat tämän keskinäisen vannomisen ja syyttelyn.
– Alkavat purkaa tätä tilannetta asia kerrallaan. Siinähän ei kukaan voita eikä häviä ennen kuin sitten on nähtävissä, mikä voisi olla ratkaisu tähän kokonaistilanteeseen.
Myös Ralf Sund näkee umpisolmujen juurten olevan hallitusohjelmassa. Sundin mukaan suurimmat kompastuskivet olisi voinut välttää selvittämällä osapuolten kannat niihin jo hallitusohjelmaa muotoillessa.
Sundin mukaan osa hallitusohjelman kirjauksista on sellaisia, että niiden poisjättäminen olisi rauhoittanut tilannetta, mutta ei olisi vaikuttanut hallituksen tavoitteiden edistämiseen.
– Semmoiset miinat kannattaisi jättää kirjoittamatta, joista tietää, että ne räjähtävät. Tuntuu, että hallituksellekin tämän reaktion voimakkuus tuli yllätyksenä, kun ei oltu tunnusteltu maaperää, Sund heittää.
Kritiikki kohdistuu myös ay-liikkeen edunvalvontaan.
– Myös ay-liike voi syyttää itseään, että se ei ehkä ollut riittävän aktiivinen. Olisi pitänyt pyrkiä kertomaan, mistä kenkä eniten puristaa, Sund sanoo.
Miten umpisolmu pitäisi ratkaista?
Laatusen mukaan vähiten hävittävää aidoissa neuvotteluissa olisi hallituksella. Hän nimittäin katsoo, että hallitus voisi joka tapauksessa pitää kiinni haluamistaan esityksistä ja viedä ne lopulta läpi, jos kolmikantainen neuvottelu ei johtaisi tulokseen.
– Tällä nykymenolla kaikki häviävät aivan varmasti, Laatunen sanoo.
Mistään hallituksen työelämäesityksestä ei tarvitsisi neuvotteluissa kokonaan luopua, hän katsoo. Niitä voitaisiin vain muokata.
Esimerikiksi paikallisen sopimisen tai työrauhalainsäädännön kokonaisuudet ovat niin monisäikeisiä, että yksityiskohdista löytyy paljon kompromissien mahdollisuuksia. Ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus on jo nyt useimmissa työehtosopimuksissa ratkaistu ja irtisanomisperusteiden lievennykseenkin juristit löytäisivät helpohkosti kaikille kelpaavan ratkaisun, Laatunen luettelee.
– Minä en näe tätä vyyhtiä ollenkaan sinänsä vaikeana, jos löytyy neuvotteluhalua. Mutta jos ei löydy neuvotteluhalua, silloin tämä tilanne tietysti on umpisolmussa.
Neuvotteluihin vaikuttaa myös suurempi kuva. Sund näkee suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ja neuvottelukulttuurin hakevan edelleen muotoaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n irtisanouduttua keskitettyjen sopimuksien tekemisestä vuonna 2015.
Helppoa ulospääsyä pattitilanteesta ei ole. Sundin mukaan tilannetta ratkomaan tarvittaisiin ulkopuolinen selvittäjä tai selvitysryhmä.
Ajatus ei ole uusi. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman esitti taannoin Ylen A-studiossa taloustieteilijä Sixten Korkmania kiistan sovittelijaksi. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ei tuolloin ajatukselle lämmennyt.
Sundin mukaan hallitus voisi myös vetää jotain ajamiaan muutoksia takaisin. Hän näkee hallituksen kaavailemien mittavien lisäsäästöjen ja niiden taustalla olevan talouden tilannekuvan muutoksen voivan mahdollistaa hallitusohjelman tarkastelun myös muiltakin osin.
– Uuden tilannekuvan valossa myös työelämäpakettia voitaisiin katsoa uusiksi. Tämä tarjoaisi hallitukselle säällisen ulospääsytien. Kaikista ei tietenkään voi luopua, koska se tarkoittaisi kasvojen menetystä, Sund sanoo.
Ajankohtainen poliittinen kiista heijastunee myös tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin. Ensi syksynä alkavasta liittokierroksesta ennakoidaankin hyvin vaikeaa.
Laatusen mukaan käsillä oleva kriisi on esimerkki siitä miten käy, kun puoluepolitiikka sekoitetaan työmarkkinapolitiikkaan.
Työnantajat ovat nähneet tilaisuuden viedä toiveitaan läpi, kun hallituspohja on oikeanlainen. Hallitus ja työnantajat ovat saattaneet tehdä arvion, että lakkojen aiheuttamat kustannukset ovat sittenkin pienempiä, kuin lakimuutoksista pitkällä aikavälillä saatu hyöty.
– Kummankaan osapuolen ei pitäisi käyttää poliittista korttia, koska se tuo työmarkkinapolitiikan tähän neljän vuoden eduskuntavaalisykliin, mikä on ihan liian lyhyt aikaväli tehdä työmarkkinapolitiikkaa, Laatunen arvioi.
Nyt nähtävät poliittiset lakot laantuvat aikanaan – viimeistään siinä vaiheessa, kun niitä koskevat rajoitukset astuvat voimaan.
Sundin mukaan se millaisia juopia tilanne osapuolten välille jättää, on toinen kysymys.
– Nähtäväksi jää, tuleeko tästä mustelma vai märkivä avohaava, Sund heittää.
