Se, että Jessie Diggins johtaa tällä hetkellä hiihdon maailmancupin kokonaiskisaa, on pieni ihme. Yhdysvaltalainen ei vielä alkukaudesta tiennyt, olisiko hän valmis kilpailemaan tänä talvena.
32-vuotias Diggins kertoi muutama vuosi sitten avoimesti syömishäiriöstään, bulimiasta, johon hän oli sairastunut teini-ikäisenä. Vaikka häiriö oli pysynyt hallinnassa koko sen ajan, kun Diggins nousi hiihdon kirkkaimpaan maailman kärkeen ja voitti olympiamitaleita, MM-mitaleita ja maailmancupin osakilpailuja, hän tiedosti, ettei se välttämättä ole kokonaan kadonnut.
Viime heinäkuussa Diggins huomasi taistelevansa jälleen syömishäiriön kanssa.
Toisin kuin 18-vuotiaana, tällä kertaa hiihtäjä tiesi, että hän voisi pyytää apua. Hän oli asiasta avoin niin aviomiehelleen, perheelleen, valmentajilleen kuin terapeutilleenkin. Tämän lisäksi Diggins kertoi asiasta suoraan Instagram-tilillään, sillä hän halusi näyttää, että myös urheilijat ovat ihmisiä. Myös urheilijoilla on vaikeuksia, joista voi päästä yli.
– Pelkäsin hieman, että minua kritisoitaisiin tai ihmiset tuomitsisivat minut, sanoisivat asioita, jotka satuttaisivat minua, Diggins myönsi SVT:n haastattelussa Salpausselän kisojen aikaan.
– Tiesin kuitenkin, että voin tehdä paljon hyvää. Päätin, että jos tämä ulostulo auttaisi yhtäkin ihmistä, se olisi sen arvoista.
Diggins sai paljon yhteydenottoja. Ei vain faneiltaan, vaan ihmisiltä, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Myös nuoria valmentavat valmentajat kertoivat Digginsin puheenvuoron avanneen heidän silmänsä. Se osoitti hänelle, että hän teki oikean päätöksen.
”Syömishäiriö on hyvin vakava terveyttä uhkaava mielenterveyden häiriö, johon ihmisiä kuolee vuosittain, päivittäin.”
”Se ei ole valinta. Se on yksi suurimmista väärinkäsityksistä, joka estää ihmisiä hakemasta apua.”
Irti tuloksenteon pakosta
Valmistautuessaan tähän kauteen Diggins eteni päivä ja viikko kerrallaan. Kun hän teki tiiminsä kanssa päätöksen, että aloittaa kilpailukautensa, ei hänellä ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten se sujuisi.
Diggins ei halunnut painostaa itseään ajattelemaan heti koko kisakautta. Hän halusi pitää itsellään takaportin auki, jos paluu kisaladuille ei onnistuisikaan.
– En luvannut kisaavani jokaista kilpailua. Se oli erittäin tärkeää ja terveellistä minulle, mutta myös hyvin erilaista verrattuna aikaisempiin vuosiin. Tuolloin tulin kauteen ajatuksella, että totta kai hiihdän koko kauden ja haluan olla matkalla neljä kuukautta. Tämä on ollut hyvin erilainen lähestyminen kauteen.
Diggins osoitti taistelijan luonteensa heti Rukan maailmancupin viikonlopusta lähtien. Monen mieleen on piirtynyt hänen kamppailunsa 20 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajossa. Hän kadotti kisan lopussa kovassa pakkasessa hansikkaansa ja sai sauvasta iskun kasvoihinsakin. Tämä ei kuitenkaan hidastanut Digginsin vauhtia, vaan hän ylitti maaliviivan toisena.
Diggins myöntääkin, että sairastuminen on tuonut hänen elämäänsä perspektiiviä, joka on vaikuttanut positiivisesti hänen urheilu-uraansa. Hän on aina tuntenut olevansa onnekas ja kiitollinen siitä, että hän saa hiihtää ammatikseen, mutta nyt hän tuntee vielä suurempaa kiitollisuutta.
– Olen ymmärtänyt, että jokin niinkin kamala kuin syömishäiriö voi viedä tämän minulta. Siksi todella nautin tästä ja pidän hauskaa.
Diggins on tuntenut välillä paljon paineita. Hän on halunnut menestyä eikä tuottaa tiimilleen pettymystä. Nyt hän on päästänyt irti tuloksenteon pakosta.
– Kun rupesin ajattelemaan, että pidän hauskaa, teen parhaani ja se siitä, aloin menestyä ja tehdä parempia suorituksia. Se on ironista, sillä päästäessäni irti tuloksista aloin saavuttaa niitä, hän naurahtaa.
– Fyysisesti en tietenkään suosittele tällaista lähestymistä, mutta henkisesti, kun näin ison kuvan, se todellakin auttoi minua hiihtourallani. Olen tehnyt tätä hyvin pitkään, mutta yhtäkkiä näen asioita uusilla silmillä.
”Kyse ei ole vain minusta”
Tämä kausi on ollut Digginsin mielestä hänen paras kautensa, mutta samalla myös haastavin. Yhdysvaltalaisella on mahdollisuus voittaa tämän viikonlopun aikana uransa toinen maailmancupin kokonaiskilpailu, mutta Ruotsin Linn Svahn on noussut viime metreillä mukaan kärkikahinoihin.
Jos Diggins pitää johtajan keltaisen liivin päällään loppuun saakka, ei se muuta häntä tai hänen elämäänsä. Hänelle on tärkeämpää olla hyvä ihminen ja joukkuekaveri.
– Se olisi tietenkin siistiä, koska kyse ei ole vain minusta. Kyse on myös huoltotiimistä, valmentajista ja muista joukkueen henkilöistä sekä kaikista vapaaehtoisista. Kaikista heistä, jotka ovat mukanamme. Tässä ei kilpaile vain yksi ihminen.
”Vaikka kuinka yritän olla välittämättä paineista, en voi ohittaa niitä. Näen sen joka kerta, kun katson alas ja näen keltaisen liivin.”
”Vaikka en menestyisikään kisoissa, niin se ei vaikuta minuun ihmisenä. Se on tärkeää muistaa.”
Digginsin joukkueajattelu elää vahvana Yhdysvaltojen hiihtojoukkueessa. Jos joku joukkueesta menestyy, jokainen joukkueessa menestyy. Myös vaikeuksien hetkellä joukkue elää vahvasti mukana, vaikka kyse on yksilölajista.
– Jos jollain on vaikeuksia, on kaikkien tehtävä auttaa häntä. Olen saanut paljon apua ja tukea tänä vuonna, joten kun minä menestyn, kaikki voittavat.
Diggins vertaa joukkuekavereitaan pikkuveljiin ja -siskoihin. Hän pitää joukkuetta perheenään ja on valmis huolehtimaan kaikista. Joukkueen parhaana urheilijana Diggins tietää myös olevansa muille esikuva, jonka tekemisiä seurataan tarkasti.
– Sitten kun lopetan hiihtämisen, ja jos kukaan ei menesty minun jälkeeni, niin en ole tehnyt työtäni kunnolla. Haluan lopettaa tietäen, että tein kaikkeni, jotta joukkuekaverini voisivat olla parhaita versioita itsestään.
Diggins nauttii, kun saa seurata joukkuekavereidensa menestystä. Muun muassa Gus Schumacherin voitto kotiyleisön edessä Minneapolisissa oli hänen mielestään yksi uskomattomimmista kokemuksista.
– Kun näen, että heistäkin tulee tähtiä, se on niin siistiä ja palkitsevaa. Tuntuu siltä, että olen tehnyt oikeita asioita, välittänyt tietoa, opettanut ja rohkaissut heitä.
Intohimon ylläpitämistä
Diggins on hiihtänyt maailmancupia jo vuodesta 2011 lähtien. Samaisena vuotena hän hiihti myös ensimmäisissä arvokisoissaan, Oslon MM-kisoissa. Diggins sanoo odottavansa jo seuraavia olympialaisia, jotka kisataan vuonna 2026 Italiassa. Sen jälkeistä aikaa hän ei ole vielä ajatellut, kuten ei olympialaisten päätavoitettakaan.
– Haluan tällä hetkellä olla vain onnellinen, terve ja kisata. Olen seuraavien olympialaisten aikaan kilpaillut jo hyvin kauan aikaa, mutta se on edelleen innostavaa. Jännitän edelleen jokaista kilpailua, ja se on mahtavaa!
– Luulen, että sinä päivänä, kun en enää jännitä kisoja, en enää välitä. Päätavoitteeni on pitää sitä intohimoa yllä.
Maastohiihdon maailmancupin loppuhuipennus Falunissa jatkuu lauantaina 10 kilometrin (p) kisoilla. Naisten kisa alkaa kello 12 ja miesten kello 14.55. Suorat lähetykset TV2:ssa, Yle Areenassa ja Ylen verkkosivujen seuranta-artikkelissa.
